Hugo Trilogy

Kokeillaanpas nyt kirjoittaa tänne seikkailupeleistä kun sitä varten täällä olen. Aloitetaan Hugo trilogialla. Hugot on 90-luvun alun seikkailupelejä joissa seurataan Hugon ja hänen tyttöystävänsä Penelopen seikkailuja kolmen erillisen pelin verran. Pelit ovat Gray Design Adventuresin tekemiä ja käytännössä se merkitsee sitä että David P. Gray on tehnyt pelit. Muita pelejä ei herralta taida olla ilmestynytkään. Itse pelasin Hugoja ensimmäisen kerran kun olin vielä ala-asteella ja huonolla englannin kielen taidollani pelit tuntuivat silloin vaikeilta. Peleissä kun pitää kirjoittaa kaikki käskyt itse vanhojen Sierran pelien tapaan. ”Open door”, ”Get the pumpkin”. Yleensä käskyt on helppoja antaa mutta välillä törmää sellaisiin ongelmiin että käsky pitää olla sanasta sanaan tietyllä tavalla kirjoitettu että se toimii. Yleiskäskyä ”use” ei pelissä oikein ymmärretä vaan jos jotain pitää käyttää niin täytyy kirjoittaa miten sitä käyttää.

Grafiikka on peleissä vanhaa ja verrattuna muihin sen ajan peleihin niin vähän ollaan ajasta jäljessä. Musiikkia ja ääniä näissä DOS-pohjaisissa peleissä ei juurikaan ole. Silloin tällöin piippareista jotain kuuluu mutta suurimman osan ajasta joutuu pelaamaan hiljaisuudessa. Peleistä on tehty windows-versiot joissa on jopa ääniä ja midimusiikkia (aika kehnoa sellaista) taustalla koko ajan. Grafiikka näissä windows-versiossa on samaa mutta pelaamista on helpottamassa hiiren käyttö. Enää ei tarvitse kirjoitella käskyjä vaan kaikki toimii hiiren avulla. Vasemmalla liikutaan ja oikealla tehdään kaikki käskyt. Mutta sitten pidemmittä puheitta itse peleistä muutama sananen.

Hugo House Of Horrors (1990) on ensimmäinen Hugon seikkailu. Hugo lähtee pelastamaan tyttöystäväänsä talosta jonne Penelope on mennyt lapsenvahdiksi. Peli alkaa talon pihasta ja koko pelin tapahtumat sijoittuvat itse taloon. Kauhujen talossa on tietenkin kauheita otuksia. On hullua tiedemiestä, pelottavaa koiraa, muumiota ja vaikka mitä. Pelissä (kuten muissakin Hugoissa) kannattaa tallentaa ja usein koska milloinkaan ei tiedä milloin tekee vahingossa jotain sellaista mikä jumiuttaa pelaamisen tai jotain mihin Hugo kuolee. Pelin loppuvaiheilla tulee vastaan myös vanha mies joka kysyy muutaman kysymyksen joihin vastaukset löytyy pelin manuaalista jos ei muuten osaa. Jos vastaa väärin niin peli loppuu siihen. Huumoria pelissä on mukana jonkun verran. Todella vähän on kyllä pelissä ylipäätään dialogia.

Hugo 2 Whodunit (1991) sijoittuu ensimmäisen tarinan jälkeiseen aikaan ja siinä Hugo ja Penelope menevät Hugon sedän luokse ranskaan ja pelin alussa Hugo katoaa ja Penelope näkee sedän murhattavan. Pelissä liikutaankin nyt Penelopella eikä Hugolla. Tarkoituksena on selvittää murha ja löytää Hugo. Pelissä on typeriä kohtia jotka vaan pitkittää pelaamista kuten sokkelossa seikkailu josta on oikeasti vaikea löytää pois ja varsinkin kun ei edes tiedä mitä esineitä sieltä pitää löytää. Sitten on vielä tappajakasvien välttelyä ja ärsyttävä sillan ylitys niin ettei osu sillan reunoihin ettei tulitikut kastu. Ja löytyy pelistä ykkösosan vanha mieskin joka kyselee kysymyksiä, paitsi tällä kertaa Penolope vetää sitä kuonoon ettei tarvitse vastailla.

Hugo 3 Jungle Of Doomissa (1992) Hugo ja Penelope tippuvat keskelle viidakkoa lentokoneella ja Penelopea puree myrkkyhämähäkki. Hugon täytyy löytää vasta-aine ettei Penolope kuolisi. Pelattavaa tuntuu olevan vähemmän kuin aikaisemmissa osioissa mutta ärsyttäviä yllätyskuolemia taas vähemmän. Ja taas on vanha mies mukana mutta tällä kertaa mies yrittää arvata mitä Hugolla on kädessään.
Hugo sarjaan on lisäksi tehty Wolfenstein 3d tyylinen räiskintä peli Nitemare 3D mutta sitä on aika syönyt sen verran pahasti ettei siitä kannata enempää mainita.
Kaiken kaikkiaan pelit on ihan kivoja pelattavia mutta eivät yllä lähellekään Sierran tai LucasArtsin klassikoiden tasalle. Liian yksinkertaista ja mielenkiinnotonta pelattavaa. Aika kultaa muistot ja niin kävi myös näille peleille. Ikävä kyllä.

Plussaa:
Helppo pelattavuus
Yksinkertaiset ja loogiset puzzlet

Miinusta:
Grafiikka
Äänet ja musiikki
Pelin yksinkertaisuus

Pisteet 6/10

Thundercatin lyhyt arvio pelistä
Kaikkia Hugo pelejä on tullut joskus pienempänä pelattua mutta mitään en silloin läpi asti päässyt johtuen siitä etten vielä englantia niin kauhean hyvin osannut eikä ole nyt lähiaikoina tullut näitä pelattua. Rupesi kyllä hieman tekemään mieli näitä pitkästä aikaa pelata kun luki arvostelun, jospa ne nyt pääsisin läpi :D Mutta en nyt osaa arvosanaa antaa kun en ole koskaan läpi asti mennyt ja viime pelikerrasta on jo aikaa. Niin ja meinasin ihan unohtaa, Hugo pelit on oikein myynnissäkin pelin sivuilla eli täällä!