sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

The Dig arvostelu


The Dig on LucasArtsin vuonna 1995 julkaisema peli ja siitä on myös julkaistu novelli jonka on kirjoittanut Alan Dean Foster (novellista on myös julkaistu äänikirja). Lisäksi The Dig perustuu Steven Spielbergin alkuperäisideaan. Spielbergin piti siis alunperin tehdä The Digistä jakso Amazing stories sarjaan ja lopulta elokuva mutta lopulta hanke hylättiin, syyksi ilmoitettiin että hanke olisi tullut liian kalliiksi. Pelin julkaisun jälkeen Spielberg sanoi ettei The Dig elokuva ole pois suljettu vaihtoehto, mutta ainakaan tähän mennessä mitään toimenpidettä elokuvan eteen ei ole tehty. Peli julkaistiin ainoastaan CD-ROMille ja versiot tehtiin sekä PC:lle ja Macintoshille.

Pelin juonena on että maahan on törmäämässä jättimäinen asteroidi joka törmätessään aiheuttaisi valtavaa tuhoa. Viiden hengen ryhmä päätetään lähettää avaruusaluksella asteroidille asentamaan kaksi ydinpommia jotka räjäyttäisivät asteroidin. Tiimi sisältää johtajaksi määrätyn entisen astronautin ja selviytymis expertin Boston Low:n, Arkeologin tohtori Ludger Brinkin, kuuluisan reportterin ja kieliexpertin Maggie Robbinsin, avaruussukkula pilotti Ken Bordenin sekä Nasa teknikko ja poliitikko Cora Milesin. Räjäytettyään asteroidin paljastuu että asteroidi onkin jonkin sortin avaruusalus joka lähettää Boston Low:n, Ludger Brinkin ja Maggie Robbinsin jonnekin kaukaiselle planeetalle. Saavuttuaan planeetalle he huomaavat että planeetalla pystyy hengittämään ja älykästä asutustakin on ollut planeetalla, mutta planeetta vaikuttaa autiolta, missä he ovat nyt? Yhteyttä ei saada enää alukseen joten tiimi päättää tutkia planeettaa sekä selvittää onko mahdollista päästä planeetalta pois. Myöhemmin tulee monenlaisia mielenkiintoisia juonenkäänteitä mutta en paljasta niitä nyt tässä jotten pilaa kenenkään pelikokemusta. Täytyy vain sanoa että juoni on todella hyvä, tästä olisi tullut kyllä hyvä elokuvakin. Varsinkin jos pidät scifi tarinoista niin tämä varmasti uppoaa sinuun. Pelissä on myös kaksi loppua mitkä riippuvat siitä miten pelin lopussa toimit.

Peliä pelataan yksinkertaisella hiirikäyttöliittymällä eli hiiren vasentanäppäintä klikkailemalla, hiiren oikealla napilla tulee taas esiin tavaravalikko. Yksinkertaisuus jääkin sitten siihen sillä pelin puzzlet ovat kunnon aivopähkinöitä. On haastavaa mutta mielenkiintoista yrittää saada selville kuinka avaruusolioiden tekniikka toimii. Kaikki eivät välttämättä jaksa ratkoa näitä jatkuvia aivopähkinöitä mutta itse tykkäsin, eikä epäloogisuuksiakaan ole kuin muutama. Puzzleja pelkäävän kannattaa kuitenkin suhtautua peliin pienellä varauksella sillä tässä pelissä saa välillä oikeasti miettiäkin. Pelin tempokin on rauhallinen ja Lucasartsin seikkailupelien tavoista poiketen peli on vakava ja mukana on vain vähän pientä hienovaraista huumoria. Tämä ei kuitenkaan ole todellakaan huono asia, eikä tällaiseen peliin olisi kyllä huumori sopinutkaan. Pelin ääninäyttely on hyvää muttei parasta ja erityisesti Brinkin ääninäyttelijä kuulostaa välillä ylinäyttelevältä. Päähahmon eli hahmon kellä pelataan äänenä toimii itse Robert Patrick (eli mm. Terminator 2 elokuvan pahis T-1000 ja viimeisimmissä X-Files jaksoissa mies nähtiin myös) ja hän vetää homman perinteisellä rauhallisella äänenpainollansa mikä sopii kyllä hänen hahmollensa. Myös muut ääniefektit ovat tunnelmallisia, taustalla kuuluu mm. monenlaisten olentojen äännähdyksiä kuin amazonista suoraan. Musiikki on hienon huomaamatonta ja tuo tunnelmaa hienosti välillä voimistuen kun pelissä tapahtuu jotain. Pelistä julkaistiin myös Soundtrack CD.
Grafiikka pelissä on todella kaunista 2D piirrosgrafiikkaa. Planeetta ja sen laitteet näyttävät kauniilta, tunnelmallisilta ja todellakin toiselta planeetalta kotoisin olevalta, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Välianimaatiot ovat kuin jostain piirroselokuvasta, joskin ehkä hieman suttuisia mutta onhan kyseessä jo 13 vuotta vanha peli.

Täytyy sanoa että mielestäni tämä on yksi Lucasartsin ehdottomia klassikoita ja sen ainakin vielä muutama vuosi sai ostettua Lucasarts classics uudelleen julkaistuna versiona mikä toimii uusissa Windows Xp tietokoneissakin (Vistasta ei tietoa). Itse ostin sen Lucasartsin paketissa missä tuli myös Sam&Max hit the road, Grimm Fandango ja Full Throttle. Jos pidät vakavammista seikkailupeleistä, puzzlejen ratkonnasta tai Scifi teemoista niin tämä peli on sinulle sopiva. Pieni varoituksen sana kuitenkin niille joita ne ei kiinnosta.

Hyvää
Vieraan planeetan tutkiminen on mielenkiintoista
Juoni
Musiikki
Tunnelma
Puzzlet haastavia...

Huonoa
..mutta välillä ehkä liiankin
Brinkin ääninäyttelijä

Pisteet 9+/10

Matin lyhyt kommentti pelistä:
Joskus olen hieman pelannut tätä peliä. Juoni oli todella mielenkiintoinen ja siellä muukalaisten paikassa oli kaikenlaista hämärää. Ne puzzlet olivat kyllä todella hankalia. Johonkin mulla se peli sitten jämähti. Joku älytön puzzle siinä oli josta ei päässyt mitenkään eteenpäin. En kyllä enää muista millainen. Joskus pitäisi kai kokeilla uudestaan pelata tätä kun scifi teema on automaattisesti mielenkiintoista. Arvosanaa en voi antaa koska siitä on niin kauan kun olen tätä pelannut enkä päässyt läpitekään.

Kyselyn tulos!

Mikä näistä pitäisi tehdä?

Monkey Island 5 2 (33%)
Kings Quest 9 0 (0%)
Police Quest 5 1 (16%)
Space Quest 7 0 (0%)
The Dig 2 0 (0%)
Full Throttle 2 0 (0%)
Maniac Mansion 3 0 (0%)
Grimm Fandango 2 2 (33%)
Loom 2 0 (0%)
Gabriel Knight 4 1 (16%)
Quest for glory 6 0 (0%)
Joku muu 0 (0%)

Ääniä yhteensä 6 kpl

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Police Quest: In Pursuit of the Death Angel

Minunkin on vuoro astua kehiin tällä blogilla. Jos kertoisi kumminkin aluksi hieman omasta pelitaustastani. Mielestäni parhaita pelejä ovat lautapelit. Tietokonepelit jäävät auttamatta kakkoseksi sillä kun hyvällä porukalla pelaa lautapelejä. Tietokonepeleistä minuun taas iskee varsinkin strategiapelit ja niistäkin vuoropohjaiset. Paras pelisarja ikinä on Civilization. Seikkailupelejä olen pelannut vähempi, mutta joitakin kumminkin. Seikkailupeleistä minuun iskee realistiset ja vähän vakavammat pelit. Tämä Police Quest on varmaankin ensimmäisiä seikkailupelejä jota olen pelannut. Mutta jos sitten kirjoittaisi juttua itse pelistä.

Police Quest on Sierran tekemä peli vuodelta 1987 ja tästä on tehty uusi versio vuonna 1992, mutta tällä kertaa puhumme tästä aidosta ja alkuperäisestä pelistä. Police Questille on vielä 3 seikkailupeli jatko-osaa ja sitten toiminnallisempia SWAT-osat. Itse olen pelannu tätä ja kakkosta. Peliä on ollut suunnittelemassa entinen poliisi Jim Walls ja tämä näkyykin pelissä. Grafiikka on ajan saatossa vanhentunut mutta pystyy sitä silti pelaamaan. Ääniä on pelissä todella vähän ja ne on toteutettu piipparilla.

Pelin sankarina on poliisi Sonny Bonds ja tarina sijoittuu fiktiiviseen Lyttonin kaupunkiin Californiassa. Tarina kertaa noin yhdestä Sonnyn Lyttoniin. Lopulta Sonny pääsee partioimaan autollaan kaupungille. Autolla pääsee, jopa ajelemaan pelissä. Se on tehty yksinkertaisesti ylhäältäpäin kuvattuna, jossa autot ovat viivoj työpäivästä. Tarina alkaa poliisiasemalta, jossa Sonnyn pitää suihkun kautta mennä palaveriin. Siellä kerrotaan miten huumeaalto on levinnyta ja tietkin ovat suoria, moottoritietä lukuunottamatta. Sonnyn pitää itse kurvailla kohteisiin. Aikansa ajeltua radio ilmoittaa Sonnylle kolarista ja siitä alkaa rikosten tutkiminen. Tuon kuolonkolarin lisäksi on kahvilla käyntiä vanhan tutun kanssa, punaisia päin ajavan naisen takaa-ajo, rattijuopon kiinniottaminen ja pidättäminen, moottoripyörä jengin häätäminen pubista, kaverin synttärikemut baarissa, huumediilerin kiinniottaminen ja vankilaan vieminen, oikeussalissa vierailu, murhan tutkimen ja vaikka mitä. Alussa toimitaan siis ihan partiopoliisina mutta loppupuolella Sonny ylenee huumepuolelle. Lopussa sitten kohdataan hotellissa itse pääpahis huumepomo Death Angel.

Pelissä käskyt annetaan parserilla, tyyliin "get gun", "read rights", "search body" jne. Tämä on tuttu muistakin vanhoista Sierran peleistä ja toimii yleensä hyvin, joskus tulee tosin tilanteita, että yrittää vaan vähän väärillä sanoilla tehdä oikeaa asiaa eikä siitä tule mitään. Yleistä seikkailupeleissä olevaa tavaroiden yhdistämistä ei ole ollenkaan eikä muutenkaan tavaroita käytetä paljon. Ongelmat ovat yleensä loogisia. Esim. varastetulla autolla ajavaa huumediileriä kun pidättää niin ensin pitää muistaa kutsua radiolla apua, muutoin diileri ampuu Sonnyn. Sitten pitää käskeä hänet ulos autosta ja maahan, jonka jälkeen hänelle täytyy laittaa käsiraudat, tutkia ja lukea oikeudet ja saattaa hänet sitten autoon ja viedä vankilaan. Välillä tosin on jotain ärsyttäviä ongelmia, joissa voi tehdä väärin ja sen huomaa vasta paljon myöhemmin pelissä kun ei pääse eteenpäin. Tosin monet jutuista ovat sellaisia, ettei niitä tarvitse suorittaa mutta silloin jää pelin pistet vähäisiksi. Tilanteista toisiin siirrytään yleensä radion avustuksella, ensin pitää vähän aikaa ajella kunnes radio ilmoittaa, että moottoripyöräjengi on vallannut baarin tai muuta. Pelissä voi kuolla todella usein, joten tallentaminen usein on hyödyllistä. Esim. jos ei muista katsoa autonsa renkaita niin ne puhkeaa kun lähtee ajamaan, jos haluaa mielummin mennä rehveille nätin tytön kanssa mitä antaa hänelle sakkolaput niin saa potkut, jos kävelee jokeen niin hukkuu ja vaikka mitä. Vaikka peli on vakavasävyinen niin mukana on myös hieman huumoria kuten, että joku on vienyt pomon pöydälle kanan, joka on saanut hepulin tai vankilassa on ohjelmoija, joka on joutunut ohjelmapiratismin vuoksi sinne. Sonnyllä on myös vähän säpinääkin pelissä.

Peli on kaikinpuolin hyvä, tällainen vakavamman puoleinen seikkailu. Poliisina seikkailu on mielenkiintoista ja jutut ovat vaihtelevia. Pelin huonot puolet ovat se, että välillä joutuu odottelemaan, että jotain tapahtuu, varsinkin autolla ajaessa ja sitten lopussa oleva pokerin pelaaminen on tylsää. Muutoin peli on täyttä rautaa ja ehdottamasti kehoitan kokeilemaan tätä peliä, jollei ole vielä sitä tehnyt. Uskaltaisin väittää, että tämä on yksi parhaista poliisin elämää kuvaavista peleistä.

Hyvää
Juoni
Vakavuus
Kaupunki

Huonoa
Pokeri
Ajoittainen epäselvyys siitä mitä pitää tehdä
Grafiikka & äänet

8/10

Thundercatin lyhyt arvio pelistä
Police Quest pelit on jäänyt minulta kokonaan pelaamatta joten en voi arvosanaa tälle pelille antaa. Blue Force nimistä seikkailupeliä kyllä joskus kauan kauan sitten pelasin ja sitä voisi kai kutsua aika samanlaiseksi peliksi ja sitä onkin ollut tekemässä myös sama designer Jim Walls. Enhän minä sitä silloin pienenä kovin hyvin osannut pelata mutta hauska peli sekin oli. Tämän arvostelun luettuani mielenkiintoni kyllä heräsi Police Quest sarjaan vaikka on minun aikasemminkin pitänyt niitä pelata. Täytyy varmaan jossain vaiheessa ostaa Police Quest classics collection myös kun kerran sellainen vielä on myynnissä halpaan hintaan ja muut classics collectionit omistankin jo.

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Full Throttle arvostelu


Jotta pääsisitte hieman pelin tunnelmaan niin laitetaan tähän alkuun pelin aloitusvideo


Noniin nyt kun ollaan päästy tunnelmaan niin kuten varmaan tuosta alkuvideostakin kävi selväksi niin pelin musiikki on rokkia ja sieltä parhaimmasta päästä. Musiikki on otettu Suomessa tuntemattomamman bändin The Gone Jackalsin Bone to pick albumilta ja se kyllä sopii loistavasti tähän peliin, voisihan bändin musiikkia kuvailla moottoripyörärokiksi. Joskus aikoinaan kun tämän pelin pelasin niin ihastuin musiikkiin niin paljon että hankin heidän 3 levyään (niitä vain on aika vaikea saada kun ei suomessa myydä). Lisäksi pelin Soundtrack levystä tuli kaikkien aikojen myydyin Lucasarts postimyyntituote.

Mutta itse peliin. Full Throttle on vuonna 1995 Lucasartsin julkaisema seikkailupeli tai hevimetalli seikkailupeli (Heavy metal adventure) kuten he itse sanovat. Peli on Lucasartsin gurun Tim Schaferin käsialaa joka on tehnyt myös mm. Grimm Fandango ja Day of the tentacle pelit. Tämä peli on kuitenkin vakava henkisempi kuin aikaisemmat pelit vaikka tästäkin huumoria löytyy. Peli sijoittuu jonkin tapaiseen lähitulevaisuuteen minkä huomaa pienistä jutuista kuten autoista jotka leijuvat. Tapahtumapaikkoina on lähinnä amerikan aavikon tyyliset paikat ja pikkukylät.

Pelissä pelataan moottoripyöräjengi Pole Catsin johtajalla kaapinkokoisella Ben Throttlella. Jos katsoit alkuvideon minkä laitoin tänne niin Ben ajaa valkoisen limusiinin yli mikä kuuluu Corley Motorsin johtajalle. Pysähdyttyään läheiseen kuppilaan jenginsä kanssa saapuu Corley motorsin johtaja juttelemaan mukavia Benin kanssa. Mukana tulee myös hämärän oloinen Corleyn pikkupomo Adrian Ripburgen josta Corley ei juurikaan pidä. Ripburger huijaa Benin baarin sivustalle ja kolkkaa hänet, jonka jälkeen hän huijaa Benin jengiä sanomalla että Ben suostui sopimukseen ja lähti edellä. Jengi sekä Corley ja Ripburger lähtevät "Benin" perään. Sillä aikaa oikea Ben herää roskiksesta ja saa selville baarin pitäjältä (pienen suostuttelun jälkeen) että Ripburger aikoo tehdä ansan Benin jengille sekä suunnittelee ottavansa vallan Corley Motorsissa.

Peliä pelataan hiirellä klikkailemalla ja eri toiminnot toteutetaan siten että painetaan vasen hiiren nappi pohjaan jolloin esiin tulee valikko mistä valitaan joko silmät (katso), suu (puhu tms.), käsi (ota tms.), jalka (potkaise tms.). Tavaravalikko tulee taas esiin painamalla hiiren oikeaa nappia. Keskustelut käydään seikkailupeleistä tuttuun tyyliin valitsemalla ruudun alalaitaan tulevista keskusteluvaihtoehdoista sopivin. Grafiikka on pelissä hienoa 2D piirros grafiikkaa joka on vanhentunut suhteellisen arvokkaasti. Ainoastaan moottoripyöräajelu kohtaukset saattavat hieman näyttää nykyään jo vanhahtavilta mutta ei mitään vakavaa. Musiikista jo mainitsinkin ja se on siis hyvää, muista ääniefekteistä sen verran että ne on ihan hyviä, en oikein kiinnittänyt niihin huomiota joten ei ne silloin huonojakaan ole. Ääninäyttely on myös hyvää, Benillä on möreä asiaan kuuluva ääni ja pelin pahiksen äänenä on itse Luke Skywalker eli Mark Hamill, jota ei kylläkään tunnista äänestä koska hän on sen niin erilaiseksi muuttanut.

Mutta sitten pelin puzzleihin. Ne ovat suurimmaksi osaksi loogisia vaikkakin pari hieman erikoisempaa ratkaisua mahtuu mukaan joita en ainakaan itse kovin helpolla meinannut ymmärtää. Lisäksi pelissä on hieman moottoripyörän kyydissä käytävää taistelua mikä tuntuu aika turhalta ja hieman ärsyttää jos ei heti hoksaa kuinka jotkin hahmot voitetaan, ei tätä kuitenkaan onneksi niin paljoa ole että se kauheasti haittaisi. Peliä ei kuitenkaan liian vaikeaksi voi kutsua ja vaikeuskin on vain hyväksi siinä mielessä että peli on TODELLA lyhyt. Jos puzzlet muistaa ulkoa ja taistelukohtaukset päihittää nopeaa niin pelin voisi varmaan läpäistä suunnilleen 15 minuutissa. Itsellä meni kun tämän tänään pitkästä aikaa läpäisin 30-60minuuttia. Muutama puzzle oli siis jo unohtunut ja taisteluissa meni tovi. Pelissä voi myös Lucasartsin seikkailupelien normaaliin tapaan poiketen kuolla muutamassa kohtaa, mutta onneksi mikäli kuolee peli jatkuu heti tämän kohtauksen alkutilanteesta eli jos on jäänyt tallentamatta vaikkapa koko pelin aikana niin ei joudu pelin alkuun.

Kaikenkaikkiaan Full Throttle on lyhyydestään ja ehkä helppoudestaankin huolimatta klassikko. Toista samantyyppistä peliä ei ihan heti mieleen tule. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan mikäli olet seikkailupelien ystävä. Pelin saattaakin hyvällä tuurilla jostain kaupastakin löytää sillä Lucasarts julkaisi muutama vuosi sitten muutaman muun pelin lisäksi nämä pelit uudelleen Lucasarts classics nimikkeen alla ja nämä oli tuunattu toimimaan uusissa koneissakin (siis ainakin windows XP koneissa, vistasta ei ole minulla varmuutta). Lucasarts yritti tehdä kaksi kertaa jatko-osaa Full Throttlelle nimillä "Full Throttle II: Payback" ja "Full Throttle: Hell on Wheels" jälkimmäinen pääsi sen verran pitkälle että video trailerikin julkaistiin mutta vähän sen jälkeen sekin lopetettiin. Jälkimmäisen trailerin kerkesin itsekin nähdä ja näytti siltä että jatko-osasta suunniteltiin enemmänkin toimintapeliä kuin seikkailupeliä, joten en tiedä olisinko edes siitä pitänyt vaikka se olisikin julkaistu.

Hyvää
Musiikki
Asenne
Erilaisuus

Huonoa
Lyhyys
Helppous
Turhat toiminta kohtaukset

Pisteet 8/10

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Hugo Trilogy

Kokeillaanpas nyt kirjoittaa tänne seikkailupeleistä kun sitä varten täällä olen. Aloitetaan Hugo trilogialla. Hugot on 90-luvun alun seikkailupelejä joissa seurataan Hugon ja hänen tyttöystävänsä Penelopen seikkailuja kolmen erillisen pelin verran. Pelit ovat Gray Design Adventuresin tekemiä ja käytännössä se merkitsee sitä että David P. Gray on tehnyt pelit. Muita pelejä ei herralta taida olla ilmestynytkään. Itse pelasin Hugoja ensimmäisen kerran kun olin vielä ala-asteella ja huonolla englannin kielen taidollani pelit tuntuivat silloin vaikeilta. Peleissä kun pitää kirjoittaa kaikki käskyt itse vanhojen Sierran pelien tapaan. ”Open door”, ”Get the pumpkin”. Yleensä käskyt on helppoja antaa mutta välillä törmää sellaisiin ongelmiin että käsky pitää olla sanasta sanaan tietyllä tavalla kirjoitettu että se toimii. Yleiskäskyä ”use” ei pelissä oikein ymmärretä vaan jos jotain pitää käyttää niin täytyy kirjoittaa miten sitä käyttää.

Grafiikka on peleissä vanhaa ja verrattuna muihin sen ajan peleihin niin vähän ollaan ajasta jäljessä. Musiikkia ja ääniä näissä DOS-pohjaisissa peleissä ei juurikaan ole. Silloin tällöin piippareista jotain kuuluu mutta suurimman osan ajasta joutuu pelaamaan hiljaisuudessa. Peleistä on tehty windows-versiot joissa on jopa ääniä ja midimusiikkia (aika kehnoa sellaista) taustalla koko ajan. Grafiikka näissä windows-versiossa on samaa mutta pelaamista on helpottamassa hiiren käyttö. Enää ei tarvitse kirjoitella käskyjä vaan kaikki toimii hiiren avulla. Vasemmalla liikutaan ja oikealla tehdään kaikki käskyt. Mutta sitten pidemmittä puheitta itse peleistä muutama sananen.

Hugo House Of Horrors (1990) on ensimmäinen Hugon seikkailu. Hugo lähtee pelastamaan tyttöystäväänsä talosta jonne Penelope on mennyt lapsenvahdiksi. Peli alkaa talon pihasta ja koko pelin tapahtumat sijoittuvat itse taloon. Kauhujen talossa on tietenkin kauheita otuksia. On hullua tiedemiestä, pelottavaa koiraa, muumiota ja vaikka mitä. Pelissä (kuten muissakin Hugoissa) kannattaa tallentaa ja usein koska milloinkaan ei tiedä milloin tekee vahingossa jotain sellaista mikä jumiuttaa pelaamisen tai jotain mihin Hugo kuolee. Pelin loppuvaiheilla tulee vastaan myös vanha mies joka kysyy muutaman kysymyksen joihin vastaukset löytyy pelin manuaalista jos ei muuten osaa. Jos vastaa väärin niin peli loppuu siihen. Huumoria pelissä on mukana jonkun verran. Todella vähän on kyllä pelissä ylipäätään dialogia.

Hugo 2 Whodunit (1991) sijoittuu ensimmäisen tarinan jälkeiseen aikaan ja siinä Hugo ja Penelope menevät Hugon sedän luokse ranskaan ja pelin alussa Hugo katoaa ja Penelope näkee sedän murhattavan. Pelissä liikutaankin nyt Penelopella eikä Hugolla. Tarkoituksena on selvittää murha ja löytää Hugo. Pelissä on typeriä kohtia jotka vaan pitkittää pelaamista kuten sokkelossa seikkailu josta on oikeasti vaikea löytää pois ja varsinkin kun ei edes tiedä mitä esineitä sieltä pitää löytää. Sitten on vielä tappajakasvien välttelyä ja ärsyttävä sillan ylitys niin ettei osu sillan reunoihin ettei tulitikut kastu. Ja löytyy pelistä ykkösosan vanha mieskin joka kyselee kysymyksiä, paitsi tällä kertaa Penolope vetää sitä kuonoon ettei tarvitse vastailla.

Hugo 3 Jungle Of Doomissa (1992) Hugo ja Penelope tippuvat keskelle viidakkoa lentokoneella ja Penelopea puree myrkkyhämähäkki. Hugon täytyy löytää vasta-aine ettei Penolope kuolisi. Pelattavaa tuntuu olevan vähemmän kuin aikaisemmissa osioissa mutta ärsyttäviä yllätyskuolemia taas vähemmän. Ja taas on vanha mies mukana mutta tällä kertaa mies yrittää arvata mitä Hugolla on kädessään.
Hugo sarjaan on lisäksi tehty Wolfenstein 3d tyylinen räiskintä peli Nitemare 3D mutta sitä on aika syönyt sen verran pahasti ettei siitä kannata enempää mainita.
Kaiken kaikkiaan pelit on ihan kivoja pelattavia mutta eivät yllä lähellekään Sierran tai LucasArtsin klassikoiden tasalle. Liian yksinkertaista ja mielenkiinnotonta pelattavaa. Aika kultaa muistot ja niin kävi myös näille peleille. Ikävä kyllä.

Plussaa:
Helppo pelattavuus
Yksinkertaiset ja loogiset puzzlet

Miinusta:
Grafiikka
Äänet ja musiikki
Pelin yksinkertaisuus

Pisteet 6/10

Thundercatin lyhyt arvio pelistä
Kaikkia Hugo pelejä on tullut joskus pienempänä pelattua mutta mitään en silloin läpi asti päässyt johtuen siitä etten vielä englantia niin kauhean hyvin osannut eikä ole nyt lähiaikoina tullut näitä pelattua. Rupesi kyllä hieman tekemään mieli näitä pitkästä aikaa pelata kun luki arvostelun, jospa ne nyt pääsisin läpi :D Mutta en nyt osaa arvosanaa antaa kun en ole koskaan läpi asti mennyt ja viime pelikerrasta on jo aikaa. Niin ja meinasin ihan unohtaa, Hugo pelit on oikein myynnissäkin pelin sivuilla eli täällä!

torstai 17. huhtikuuta 2008

Kyselyn tulos!

Oikea vastaushan oli siis: "How appropriate. You fight like a cow" kuten suurin osa teistä tiesikin. Tämähän on Monkey Island pelistä insult swordfigting kohtauksesta.

You fight like a dairy farmer

I am rubber, you are glue 0 (0%)
I look THAT much like your fiancée 0 (0%)
How appropriate. You fight like a cow 5 (83%)
Oh, that is so cliché! 0 (0%)
At least mine can be indentified 0 (0%)
Yeah, yeah, I know: It's a Three-Headed monkey 0 (0%)
You run THAT fast 0 (0%)
And i've got a little TIP for you, get the POINT? 1 (16%)

Ääniä yhteensä 6kpl

torstai 10. huhtikuuta 2008

Uusi jäsen parin viikon päästä

mm. Police Quest asiantuntijana tulevaisuudessa toimiva Matti on lupautunut liittyä joukkoomme parin viikon päästä kun hän saapuu takaisin kämpillensä. Toivotamme hänet tervetulleeksi!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Ultimus kuittaa


Lupauduin siis tänne blogille joskus kirjoittelemaan arvosteluja. En tiedä vielä milloin tuo "joskus" on mutta kerrotaan nyt lyhyesti itsestäni seikkailupelaajana.

Aloitin muistaakseni Space Quest 2:lla ja Leisure Suit Larry 1:llä. Larrya en tainnut edes pienenä poikana läpi asti päästä mutta Space Questin pääsin ja siinä kesti kauan. Todella kauan. Englanninkielen taitoni kun oli silloin (ja on kyllä vieläkin) melko kehnoa niin se vähän jarrutti pelaamista.

Pelasin myös serkkujeni ja veljeni kanssa läpi Hugo sarjan. Ne olivatkin sopivan helppoja tutustua seikkailupelien maailmaan.

Lost In Time
oli myös yksi lapsuuden seikkailupeleistä jota tuli paljon pelattua.

Luvassa on siis minun osalta varmaan vähän eri pelejä kuin itse pelikeisari Thundercatin mutta sehän on se syykin miksi minut tänne hyväksyttiin.

Lisävahvistuksia!

Olen hankkinut blogiini lisävahvistuksia. Itselläni kun on nuo Sierran ensimmäiset seikkailupelit jäänyt vähemmälle pelaamiselle niin päätin hankkia "Sierra asiantuntijan" Wille on pelannut mm. Leisure suit Larryja ja Space Questeja. Jatkossa on suunnitelmissa vielä houkutella Police Quest asiantuntija Matti lisävahvistukseksi.

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Leisure suit Larry 7: Love for sail


Tervehdys vain hyvät lukijat. On tullut aika taas arvostella uusi seikkailupeli ja tällä kertaa se on Sierran vuonna 1996 julkaisema Leisure suit Larry 7: Love for sail. Peliä voisi kuvata pikkutuhmaksi huumoripeliksi aikuisille, mutta se on kuitenkin täysiverinen seikkailupeli, toisin kuin nämä uusimmat. Nimestään huolimatta peli on sarjan kuudes osa johtuen Leisure suit Larry 4:missing floppies pelistä jota ei koskaan julkaistu monien syiden takia. Neljännestä osasta onkin myöhemmin tullut fanien ja sierran vitsailun aihe ja osalle kehkeytyi nimi missing floppies eli kadonneet disketit, ja yksi suosittu teoria on että pelin kehittäjän Al Lowen koira söi ne. Oikeita syitähän ovat mm. se että kolmonen päättyi siten että oli vaikea kehittää enää jatko-osaa joten Al Lowe päätti skipata neljännen osan.

Mutta itse asiaan. Pelin päähahmona on Larry Laffer, kaljuuntuva isopäinen lyhyt mies joka pukeutuu valkoiseen 70-luvun polyesteri pukuun ja kultakaulakoruun, Larry on todella huono tuurinen kaveri ja yrittää kaikissa peleissä päästä kauniiden naisten petiin mutta epäonnistuu siinä lähes aina täydellisesti.
Larry saa käsiinsä sattumalta lipun luksusristeilylle jonka Larry näkee tietysti mahdollisuutena iskeä hyvännäköisiä ja hyväkroppaisia naisia. Sinun tehtäväsi on siis auttaa häntä (yleensä epäonnistumaan) tehtävässään. Matkan varrella tapaat naisia kuten Drew Baringmore, Dewmi Moore, Victorian Principles, Wydoncha and Nailme Jugg, Jaimie Lee Coitus, and Ms. Annette Boning (hmm.. kuulostaa jotenkin tutulta), mutta päätavoitteena on päästä petipuuhiin itsensä kapteeni Thigh:n kanssa. Tämä onnistuu voittamalla kuudessa laivan järjestämässä kisassa, joita ovat: Noppapeli, parhaiten pukeutunut mies, hevosenkengän heitto, keilaus, kokkauskisa, ja Lovemaster 2000 jossa mitataan kuinka hyvä olet rakastelemaan. Kuinkas näissä sitten voitetaan? No huijaamalla tietenkin!

Pelin huumori toimi ainakin itseeni ja täytyy sanoa että Larry sarja on Sierran hauskin pelisarja ja Larry 7 ei ole poikkeus. Vitsit menevät yleensä navan alle mutta yleensä toimivalla tavalla. Peli on ääninäytelty ja ääninäyttely on kaikinpuolin hyvää. Larryn ääni sopii hänelle ja pelissä satiristisia kommentteja väliin latova juontajan ääni on hauskalla tavalla kyllästyneen kuuloinen. Muukaan äänimailma ei ole huonoa ja musiikkikin mukavaa tunnelmaan sopivaa jazzahtavaa "hissimusiikkia". Pelin Grafiikka on kaunista 2D piirosgrafiikkaa josta ei ole moittimista ja kuten olen ennekin sanonut niin mielestäni tällainen piirrettyjä muistuttava 2D grafiikka kestää paremmin aikaa kuin 3D grafiikka.

Peliä pelataan kuten useita muitakin seikkailupelejä, hiirellä klikkailemalla. Hiiren kursorina toimii kondomi joka suurenee aina kun sitä osoittaa johonkin missä voi tehdä jotain (esimerkiksi puhua ihmiselle tai ottaa jokin tavara). Painaessa hiirellä hahmoon, tavaraan tms. tulee esille pieni ponnahdusvalikko mistä valitaan mitä tehdään. Sisältö vaihtelee siitä mihin hiirellä on painanut kuten: "puhu(talk)", "ota(take)" jne. ja lisäksi siinä on vielä vakiovaihtoehdot: "katso(look)" millä luonnollisesti katsotaan tarkemmin sitä mihin painoit, "käytä(use)" jolla käytetään siihen mitä painoi jotain tavaraa mikä sinulla on mukana ja "muu(other)" mikä tuo esiin uuden valikon mihin kirjoitetaan itse mitä halutaan kuten vanhoissa sierran seikkailupeleissä tehtiin (esimerkiksi alussa pitää rikkoa lasi ovi joka tapahtuu kirjoittamalla "break". Inventory eli tavaravalikko tulee taas näkyviin painamalla hiiren oikeata nappia ja valitsemalla inventory, siellä voit seikkailupeleille tuttuun tapaan yhdistellä tai tutkia keräämiäsi tavaroita. Paikasta toiseen taas liikutaan kartan avulla mikä on leikkaus koko laivasta.

Pelin puzzlet ovat välillä aika haastaviakin mutta loogisia. Välillä joitakin asioita pitää tehdä tietyssä järjetyksessä että se onnistuu mutta ei mitään kovin ärsyttävää. Ärsyttävin vaihe on kuitenkin strippinoppapeli Dewmi Mooren kanssa joka tuntuu kestävän ikuisuuden ja joka on sen verran ärsyttävä ja tylsä etten sitä kokonaan huijaamatta jaksa pelata (onneksi siihen siis kuitenkin löytyy huijausmenetelmät, vaikka niidenkin kanssa se tuntui aika kauan kestävän). Peli sisältää myös hauskan minipelin "Where's dildo?" missä siis etsitään punavalko raidallista, pipo päistä dildoa joka on piiloutunut ympäri peliä. Tämähän on siis parodia amerikassa kuuluisasta lastenkirja sarjasta nimeltä Where's Waldo? (tai Where's Wally muualla kuin usa:ssa) missä myös piti etsiä punavalko raidalliseen asuun ja pipoon pukeutunutta waldoa kuvista).

Mikäli pidät hieman härskistä huumorista on Larry sinun pelisi, tosikkojen ei kannata vaivautua. Leisure suit Larry 7 on viimeinen hyvä Larry peli mikä on julkaistu ja sisältää oikean pelin toisin kuin uusimmat jotka ovat jatkuvaa minipeliorgiaa. Leisure Suit Larry 7: Love for sail pelin pitäsi vielä saada ostettua sierran nettikaupoista tai muista sellaisista. Kaupoista sitä voi olla vaikea löytää mutta jos löydät niin ostapa ihmeessä. Sierra kyllä julkaisi pieneen hintaan hetki sitten klassikopelisarjoistaan Kings Questista, Space Questista, Police Questista ja Leisure suit Larrysta uudet dvd julkaisut joittenka pitäisi toimia uusissakin koneissa ja jotka pitäisi löytyä useista kaupoista vielä, mutta valitettavasti Larry paketissa ei tätä seiskaa ollut vaan siinä oli vain kuusi (viisi) ensimmäistä peliä ja niistäkin Larry 6:sen versio oli ilman puheita vaikka sellainenkin olisi ollut olemassa. Mutta Larry 7 pitäisi siis olla tilattavissa netin kautta ja jotta sen saisit uudemmassakin koneessa toimimaan niin helpoin tapa on ladata täältä Leisure suit Larry Installer for Windows 2000 and XP, tämä siis laittaa Larryn toimimaan Windows 2000:ssa ja xp:ssä.

Hyvää
Huumori
Grafiikka
Musiikki ja ääninäyttely
puzzlet toimivia

Huonoa
ärsyttävä noppapeli

pisteet 9/10