Legend Of Kyrandia arvostelu

Jokainen pelejä pelannut tietää todennäköisesti strategia pelit Command&Conquer ja Dune tai roolipelisarja Lands of loren jotka loi vuonna 2003 EA:n ostama Westwood niminen pelifirma, mutta Westwood teki aikoinaan myös muutaman seikkailupelin ja niistä arvosteltavana on nyt The Legend of Kyrandia niminen vuonna 1992 julkaistu fantasia seikkailupeli (myöhemmin julkaistu myös nimellä The Legend of Kyrandia book one: Fables&Fiends). Peli on ensimmäinen osa trilogiaa jonka jatko-osat ovat Hand of fate ja Revenge of Malcolm. Jokaisessa osassa pelattavana päähahmona on eri henkilö, ensimmäisessä on Nuori sankari Brandon, toisessa naispuolinen mystikko Zanthia ja kolmannessa osassa ilkeä klovni Malcolm joka on aiemmissa osissa ollut pääpahis.

Tarina alkaa siitä kun Kyrandia nimisessä fantasia maassa Kuningas Williamin ja hänen vaimonsa murhaa ilkeä taikavoimia omaava klovni Malcolm. Kuninkaan poika Brandon on piilotettu Kyrandian metsiin jossa hänet on kasvattanut pojanpoikanaan kuninkaan neuvonantaja Kallak. Malcolm pakenee vankilasta ja saa haltuunsa maanvoimat omaavan mystisen kiven. Malcolm pitää hauskaa tuhoten Kyrandiaa ja löytää lopulta Kallakin muuttaen tämän kiveksi. Brandon lähtee etsimään keinoa voittaa Malcolm ja samalla saa tietää olevansa prinssi jonka jälkeen hän haluaa kostaa vanhepiensa kuoleman ja pelastaa Kyrandian sekä kasvatti isänsä.

Legend of Kyrandia on todella hieno graafisesti, ajatellen sitä milloin se on julkaistu. Tämä peli varmasti todistaa että ei tarvitse olla 3D grafiikkaa hyödyntävä peli ja silti pudottaa silmät päästä grafiikallaan. Musiikki on midiä mutta hyvää ja tunnelmaan sopivaa eikä ääninäyttelijöissäkään ole valittamista. Peli alunperin julkaistiin ilman ääninäyttelyä disketeillä mutta hieman myöhemmin julkaistiin myös CD-versio missä on puheet. Pelin teksti on kuitenkin sen verran hyvin kirjoitettua että kyllä sitä lukee vaikkei ääntä olisikaan, itseasiassa vasta hetki sitten sain käsiini puheversion tästä pelistä, aikaisemmin olin pelannut tätä pelkästään teksteillä.

Itse peliä pelataan hiiren vasenta nappia klikkailemalla, erittäin yksinkertaista mutta eipä tuo nyt kauheasti haittaakaan, hiirellä klikkaamalla tehdään kaikki asiat tässä pelissä kuten puhuminen, liikkuminen ja tavaroiden kerääminen/käyttäminen. Tavara valikko ei mikään suuri ole vaan siihen mahtuu 10 tavaraa kerrallaan ja muut täytyy jättää taakse, ne ei kuitenkaan sieltä onneksi mihinkään häviä vaan löytyy myöhemminkin mutta välillä on ärsyttävää kun ei tiedä mikä pitäis ottaa mukaan ja mikä jättää taakse jolloin joutuu sitten kävelemään edestakaisin jos on jättänyt jotain tärkeää taakse. Lisäksi Brandon saa pelin alkuvaiheessa mukaansa medaljongin missä on neljä kiveä, pelin edetessä kiviin saa eloa ja silloin niitä voi käyttää jollain tavalla, esim. keltainen kivi parantaa. Pelin puzzlejen vaikeusaste vaihtelee laidasta laitaan ja välillä on todella helppoja kun taas välillä todella monimutkaisia. Muutama ärsyttävä erehdys ja yritys puzzlekin on mukana joissa voi joutua esim. erehdyksen jälkeen etsimään jotkin tavarat uudestaan joka on todella ärsyttävää esim. eräässä puzzlessa pitää tehdä taikajuomaa ja mikäli ei keksi heti oikeita yhdistelmiä joutuu keräämään uudestaan tarvittavat tavarat ja tulla kokeilemaan uudestaan ja sen jälkeen taikajuomat pitää yhdistää ja jos ei heti yhdistä niitä oikein joutuu taas keräämään ja valmistamaan. Pelin ärsyttävin puzzle on kuitenkin valtava pimeä labyrintti kaivos mistä pitää löytää oikeat tavarat ja pysyä hengissä pitämällä kaivokset valaistuina eräänlaisilla "valomarjoilla" ja päästä vielä pihallekin, tässä kohtaa varmasti monella menee hermo ja jotkut saattavat luovuttaakin. Ensimmäisellä kerralla tuli kyllä ihan itse pelattua se kaivos läpi mutta nyt lähiaikoina kun pelasin niin katsoin suosiolla läpipeluu ohjeen kun oli sen verran huonot muistot viime kerrasta. Pelin kentät ovat muutenkin välillä pieniä labyrinttejä kun monesti seikkaillaan metsässä ja ilman karttaa siellä eksyy helposti. Lisäksi pelissä on muutama äkkikuolemakin, ei mitään Sierran Kings Questien ym. tasoista missä kuolee joka välissä mutta kannattaa kuitenkin silloin tällöin tallentaa tai saattaa muutama ärrä lentää suusta kun monta tuntia peliä menee hukkaan yllättävän kuoleman jälkeen. Kyllähän ne välillä naurattavatkin kun Brandon kuolee jollain hieman "huvittavallakin" tavalla.

Vikoineenkin Legend of Kyrandia on hyvä peli josta tulee mieleen hieman Sierran King's Quest sarja ja voinkin suositella sitä kaikille seikkailupeleistä, fantasiasta tai vaikkapa Kings Quest sarjan peleistä pitäville, itseasiassa hauskasti joissakin pelin kansissa lukee että pelillä ei ole mitään tekemistä Sierran tai King's Quest sarjan kanssa, en tiedä miksi. Peliä on varmasti vaikea löytää mistään ilman warettamista mutta mikäli jostain onnistut tämän saamaan niin varmasti kannattaa ostaa. Tämän ykkös osan saa toimimaan uusissa koneissa ScummVM ohjelmalla.

Hyvää:
Grafiikka
Käsikirjoitus
Musiikki

Huonoa:
Muutama ärsyttävä puzzle
Labyrinteissä hortoilu

Pisteet 8/10

Day of the tentacle (Maniac Mansion 2) arvostelu

Arvostelen tällä kertaa Day of the tentacle eli Maniac Mansion 2 pelin. En arvostele ykköstä ennenkuin olen sen kokonaan läpi pelannut, tunnustan siis että olen kyllä monesti pelannut alkuperäistä Maniac Mansion peliä mutta kertaakaan en ole vielä valitettavasti läpi asti sitä päässyt, ehkä sekin aika koittaa jossain vaiheessa. Day of the tentacle on siis jatko-osa mutta ei mitenkään vaadi alkuperäisen pelaamista ja itseasiassa alkuperäinenkin kyllä löytyy tämän pelin sisältä (Erään pelihahmon tietokoneesta), itseasiassa ensimmäisen kerran alkuperäistä Maniac Mansionia tuli pelattua tämän pelin kautta. Alkuperäisen ja jatko-osankin ystäville suosittelen myös Maniac Mansion Deluxe peliä mikä on fanien tekemä remake (uusi versio) vanhasta Maniac Mansionista, parannelluin grafiikoin, musiikin ja lisämateriaalin muodossa, se on freeware eli sen saa netistä imuroida ilmaiseksi.

Mutta nyt itse arvosteluun. Day of the tentacle on vuonna 1993 julkaistu Tim Schaferin tekemä Lucasartsin seikkailupeli. Peli julkaistiin yhtä aikaa disketille ja CD-romille. Cd-Rom versio oli yksi ensimmäisiä jotka tarjosivat puheäänet koko peliin. Pelin hahmoja ovat: Alkuperäisessäkin pelissä pelattavana hahmona ollut (ja ainoa ykkösen 7 pelattavasta hahmosta joka on jatko-osassa) silmälasipäinen nörtin näköinen Bernard Bernouli, kaksi muuta pelattavaa hahmoa on hevimiehen karikatyyri tumma ja pitkähiuksinen, pääkallo paitainen, lihavahko Hoagie ja tärähtäneen näköinen laiha ja pitkä tyttö Laverne jolla on vaaleat sekaiset hiukset ja yksi silmä isompi kuin toinen. Ei pelattavia hahmoja on mm. Tohtori Fred Edison, Vihreä ja Violetti lonkero, Red Edison, George Washington, Benjamin Franklin jne.

Pelin juoni menee näin: Alkuperäisen pelin tapahtumista on 5 vuotta. Bernard saa kirjeen jossa kerrotaan että tohtori Fredin kehittämistä vihreästä ja violetista lonkeron tyyppisistä hahmoista violetti on saanut kädet juomalla tohtori Fredin laitoksen tuottamaa jätevettä ja suunnittelee nyt maailmanvalloitusta. Bernard ja hänen kaverinsa Hoagie ja Laverne päättävät lähteä takaisin Kartanolle estämään aikeet. Kartanossa Tohtori Fredin kanssa he päättävät lähteä hänen keksimällään aikakoneella menneisyyteen jossa he voivat sulkea jätevettä tuottavan laitteen ja täten estää tulevaisuuden tapahtumat. Valitettavasti Fredin aikakoneessa käyttämä timantti on epäaito ja hajoaa johtaen siihen että Bernard jää nykyaikaan, Hoagie 200 vuoden päähän menneisyyteen ja Laverne 200 vuoden päähän tulevaisuuteen. He pystyvät kuitenkin kommunikoimaan aikakoneissa olevien reikien avulla toistensa kanssa, sekä lähettämään sen kautta toisillensa tavaroita. Pelaaja voi nyt siis valita kenet tahansa kolmesta hahmosta ja tehtävinä on että Bernard hankkii uuden kunnollisen timantin, Hoagie hankkii sähkön koneeseensa, kuten myös Laverne (joka pitää kuitenkin ensin saada pois puusta johon hän jumittui ennenkuin pystyy pelaamaan). Sen jälkeen heidän kaikkien on estettävä violetin lonkeron suunnitelmat.

Pelasin tätä peliä ensimmäisen kerran joskus 4-6 luokalla ja juonen kekseliäisyys, pelaaminen 3 eri hahmolla samassa paikassa eri aikakausina sekä loistava huumori räjäyttivät tajuntani, eikä aika ole yhtään vähentänyt pelin viehätystä, pelasin sen tässä hetki sitten uudestaan läpi ja täytyy sanoa että ei tule mieleen toista samanlaista peliä ja itseasiassa huumori toimii nykyään jopa paremmin. Peli oli ehkä hieman lyhyt nykyään kun lähes kaikki ongelmat muistaa ulkoa mutta uudelle pelaajalle peli tarjoaa varmasti ihan mukavan määrän peliaikaa, johtuen osaksi siitä että peli ei ole ihan helpoimmasta päästkään, suurimmaksi osaksi puzzlet ovat loogisia mutta vaativat hieman luovaa ajattelua.(varoitus! spoilereita) Esimerkkinä voisi olla vaikkapa sellainen että hamsteri pitää lähettää nykyajasta tulevaisuuteen mutta aikakoneen "reikää" ei voi käyttää elävien olioiden lähetykseen joten ratkaisuna on laittaa hamsteri pakkaseen ja tulevaisuudessa sen löytää samasta pakkasesta jääpalan sisältä. Toinen esimerkki on että Laverne tarvitsee tulevaisuudessa lonkero valeasun joten ratkaisuna on että lähetetään tulevaisuudesta lonkeron kaavat menneisyyteen Hoagielle joka antaa ne sitten Amerikan lippua suunnittelevalle naiselle joka tekee siitä Amerikan lipun jonka sitten löytää tulevaisuudessa talon katolta lipputelineestä (spoilerit loppuu!). Paljon pelin pulmista liittyy jotenkin tulevaisuuden muuttamiseen mikä on mielenkiintoista ja todellakin omaperäistä.

Pelin grafiikka on 2-ulotteista eli 2D ja tuo mieleen piirretyt. Omasta mielestäni ainakin pelin grafiinen ulkoasu on hienoa ja toimivaa myös nykyaikana. Toisin kuin vanhat 3D pelit niin vanhat 2D pelit minun mielestäni kestävät aikaa paljon paremmin. Käyttöliittymä pelissä on tuttu vanhoista seikkailupeleistä jossa ohjataan hiirellä klikkailemalla ja alavasemmalta löytyy napit mistä valitaan teot (esimerkiksi puhu tai käytä) ja alaoikealta löytyy mukaan kerätyt tavarat ja se onkin toimiva ratkaisu vielä nykyäänkin vaikka viekin ison osan ruututilasta. Musiikki pelissä on hyvää ja pelin tunnelmaan sopivaa midi-musiikkia. Myös ääninäyttelijät sopivat rooleihinsa täydellisesti.

Peli toimii nykyään uusissa koneissa ScummVM ohjelman avulla mutta Lucasarts on julkaissut myös uudet painokset muutamasta klassikkopelistään joihin tämä lukeutuu ja se toimii uusissa koneissa ilman lisäohjelmia. Pelin saattaa löytää vielä kaupoistakin joko Sam&Max hit the road pelin kanssa tai ilman sitä. Joka tapauksessa mikäli törmäät tähän peliin niin suosittelen lämpimästi ostamaan sen koska se lukeutuu ehdottomasti seikkailupelien top kymppiin.

Hyvää:
Käsikirjoitus
Hullu huumori
Hauskat ja omaperäiset pulmat
Musiikki

Huonoa:
jaa-a ehkä huumori ei kaikkiin uppoa? mene ja tiedä

Pisteet 10/10

Uuden Leisure Suit Larry pelin traileri

Linkki
Ihan hauska traileri muuten paitsi että hahnmot ovat rumia ja jos se on samanlainen kuin edellinen Magna cum laude niin se on kuraa.. pelatkaa vanhempia Larryja 1-7

Discworld Noir arvostelu

Tällä kertaa arvosteltava vuonna 1999 julkaistu Discworld Noir on Discworld pelisarjan tähän mennessä viimeisin osa eli kolmas ja se on julkaistu sekä pc:lle että Playstation 1:lle. Mutta itse peli on kuitenkin enemmänkin spinoff. Alkuperäiset Discworld 1 ja 2 (arvostellaan tulevaisuudessa) perustuivat Brittiläisen Terry Pratchettin kuuluisiin Discworld kirjoihin ja niiden yhteen päähahmoista eli kömpelöön taikuri Rincewindiin ja hänen kävelevään matkalaukkuunsa ja pelien sekä kirjojenkin huumori on ainakin omasta mielestäni (ilmeisesti myös monien muidenkin mielestä suosion perusteella) mahtavaa, jos sitä pitäisi jotenkin kuvailla niin sanoisin että se on brittiläistä huumoria josta tulee mieleen esimerkiksi Monty Python (itseasiassa 1 ja 2:ssa pelissä päähahmon äänenä toimii Monty Python mies Eric Idle ja ainakin kakkososa sisältää jonkin verran viittauksia Monty Pythoniin), tämä ei tietystikään ehkä kaikkiin pure mutta itse pidän brittihuumorista. Ympäristönä toimii perusfantasiamaailman tyyppinen kääpiöineen, taikureineen, lohikäärmeineen ja peikkoineen jne. mutta se on kuitenkin samalla täysin omaperäinen, Kiekkomaailma (Discworld) niminen maailma joka on pizzan kaltainen (ilman anjovista), sitä kannattelee selässään neljä elefanttia jotka seisovat pitkin avaruutta matkaavan suuren tähtikilpikonnan Suuren Kaksosen (Great A'Tuin) kuoren päällä. Suuren Kaksosen sukupuoli on tuntematon mutta sitä on spekuloitu paljon Kiekkomaailman suurten tiedemiesten keskuudessa ja yksi kuuluisa teoria on että hän matkustaa synnyinpaikaltaan kohti lisääntymis aikaa (Time of Mating) jonne kaikki tähdet taivaalta (kilpikonnien kannattalemina) kokoontuisivat lyhelle mutta kiihkeälle lisääntymishetkelle ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Siitä tulisesta yhtenäistymisestä syntyisi uusia kilpikonnia kantamaan maailmojen osia, tätä kutsuttiin myös iso pamaus (Big Bang) teoriaksi. Kiekkomaailmaa kiertää yksi pieni aurinko ja kuu. Kiekkomaailman voimakkaan magian vaikutuksen takia siellä on paljon outoja olentoja sekä velhoja joilla on jopa oma velhoyliopistonsa nimeltään näkymätön yliopisto (unseen university) joka sijaitsee Kiekkomaailman pääkaupungissa Ankh Morporkissa.

Discworld Noirissa on paljon uusia kirjoissa esiintymättömiä paikkoja ja henkilöitä mutta pelin tapahtumapaikkana on kuitenkin Ankh Morporkin kaupunki joka on suunnilleen samanlainen kuin kirjoissa, ja silloin tällöin vastaan tulee myös tuttuja hahmoja ja paikkoja. Ankh Morpork on synkkä ja sateinen kaupunki jonka läpi kulkee Kiekkomaailman saastunein ja haisevin joki River Ankh, sen päällä kuulemma pystyy jopa kävelemään.

Pelin tunnelmaa on pelin nimen mukainen eli film noir. Kaupunki on sateinen, synkkä ja outo murha-aalto terrorisoi katuja mutta pelin tunnistaa kuitenkin Discworld kirjojen ja pelien sukulaiseksi kun vastaan tulee kirveitä heiluttelevia kääpiöitä, peikkoja, taikureita ja muita outoja olentoja sekä erityisesti jokaisessa kirjassa esiintyvä sympaattinen kuolema joka on minun lempihahmojani Discworld kirjoissa, tässä pelissä sillä on tosin lyhyt rooli. Päähahmona toimii yksityisetsivä Lewton joka on rahahuolien takia lähiaikoina ottanut vastaan mitä tahansa töitä jos on saanut niitäkään. Eräänä pimeänä sateisena iltana toimistoon astelee kuitenkin kaunis nainen nimeltä Carlotta joka pyytää Lewtonia etsimään erään kadonneen henkilön hyvää maksua vastaan ja rahalle tosiaan olisi nyt käyttöä joten Lewton ottaa tehtävän vastaan. Paljastamatta liikaa juonesta se kuitenkin paisuu suureksi ja mukaan tulee hieman yliluonnollisia voimiakin. Discworld Noir on kirjoihin ja aikaisempiin peleihin verrattuna aika paljon vakavahenkisempi teos, vaikka samanlaista huumoria viljelläänkin paljon myös tässä ja pelissä parodioidaan mm. Casablanca elokuvaa. Vakavuus ei kuitenkaan ole ongelma vaan toimii erinomaisesti tässä pelissä ja tukee erinomaista juonta hyvin. Pelin taustamusiikkina toimii film noir elokuvista tutun tyylinen jazz joka sopii peliin kuin nenä päähän ja jää soimaan mieliin pelin pelaamisen jälkeenkin. Ääninäyttely on yleisesti hyvää vaikka joitakin huonohkojakin on eksynyt joukkoon, mutta itse tärkein eli pelattavan hahmon Lewtonin ääni on sopivan melankolinen ja matala vanhanajan yksityisetsivän tyyppinen. Sitä kuulekin pelissä paljon koska film noirille uskolliseen tyyliin Lewton selostaa tapahtumia taustalla aina silloin tällöin. Pelin grafiikka on nykypäivän standardeilla vanhentunutta ja animaatio jäykähköä mutta siihen tottuu eikä se itseäni oikeastaan missään vaiheessa haitannut koska se on kuitenkin pelin tunnelmaan sopivaa ja toimivaa. Hahmot ovat pelissä 3-ulotteisia ja taustat 2-ulotteisia, itselläni ei mitään ongelmia toimivuuden kanssa tullut mutta aina kun on kyse vanhasta pelistä ongelmia saattaa ilmetä, uskoisin kuitenkin että tällä hetkellä ainakin windows xp koneissa pelin pitäisi toimia.


Itse peliä pelataan hiirellä klikkailemalla, paikasta toiseen liikutaan valitsemalla paikka kartalta jonne ilmestyy aina uuden vinkin saatua uusia paikkoja, vasemmalla hiiren napilla Lewton kävelee paikasta toiseen, juttelee tai käyttää/ottaa esineitä. Hiiren oikealla napilla tulee esiin tavaravalikko ja muistiinpanovihko. Muistiinpanovihko onkin tärkeä tässä pelissä koska siihen Lewton kirjaa ylös tärkeitä johtolankoja joita voi sitten esimerkiksi kysellä muilta ihmisiltä. Puhuminen pelissä hoidetaan perinteisellä monivalinta ruudulla mutta tärkeintä on muistaa myös kysyä muistiinpanoihin merkatut asiat ja myös kerätyistä esineistä voi kysyä ihmisiltä tietoja. Tavaroiden käyttäminen taas toimii kuten kaikissa muissakin seikkailupeleissä eli niitä voi yhdistellä toisiinsa tavaravalikossa tai valikosta voi valita jonkin esineen jota sitten käyttää ympäristössä johonkin.
Toisin kuin aiemmissa peleissä, tässä on suurimmaksi osaksi suhteellisen loogisia puzzleja enkä niihin ainakaan itse yleensä jumittunut vaan jos jumituin johtui se usein siitä että en ollut kysynyt jotain joltain tai en ollut huomannut jotain tavaraa ottaa jostain. Aikaisemmissa peleissä myös puzzlet olivat tavara painoitteisia eli tehtävät ratkesivat esineitä yhdistelemällä/käyttämällä kun taas tässä pelissä puzzlet ovat enemmän muistiinpanojen kirjaamista ja vinkkien keräämistä hahmoilta, eli etsivänä toimimista. Pelin vaikeusaste oli minusta muutenkin ihan sopiva ja pituuttakin on riitti vaikka pelin loppumisen jälkeen olisinkin halunnut vielä lisää :)

Peli tulee 3 cd rompulla ja on nykyään ainakin suomessa aika harvinainen löytö. Jos kuitenkin näet jossain ale kopassa, kirpputorilla tai huutokaupassa tämän pelin niin suosittelen ostamaan, voin melkeinpä veikata että et tule katumaan. Suosittelen myös lämpimästi Terry Pratchettin kirjoja, varsinkin jos epäilyttää pidätkö tästä pelistä/sen huumorista. Kirjat ovat klassikkotasoa.

Hyvää:
Juoni
Tunnelma
Musiikki
Etsivänä toimiminen on hauskaa

Huonoa:
Muutama huonohko ääninäyttelijä
Jäykähköt animaatiot
Harvinainen löytää mistään :)

9+/10 pistettä

The Secret of Monkey Island arvostelu

Eipä varmaan arvannut Ron Gilbert kun vuonna 1990 Lucasartsilla (sillon vielä Lucasfilm) toimiessaan teki Disneylandin Pirates of the caribbean vuoristorataan pohjautuvan humoristisen merirosvo seikkailupelin että siitä syntyisi vielä kulttiklassikko jota pelaajat pelaavat ja fanittavat vielä 18 vuotta myöhemmin. Myöhemmin hän se poiki vielä 3 jatko-osaa joista kakkosessa itse pelin isä Gilbert oli mukana. Nyt arvosteltava The secret of monkey island on pelisarjan ensimmäinen ja jota yleensä pidetään parhaana osana tai sitten toiseksi parhaana kakkosen jälkeen. Pelin päähahmona on hieman tumpelo, vaaleahiuksinen merirosvoksi haluava nuori mies jolla on vaikeasti lausuttava nimi Guybrush Threepwood, muita päähahmoja on kummitusmerirosvo Lechuck sekä Guybrushin ja Lechuckin suuri rakkaus Mélèè saaren kuvernööri Elaine Marley.

Peli alkaa siitä kun Guybrush saapuu Mélèè saarelle ja Scummbariin (nimi on vitsi pelin grafiikkamoottorista nimeltä Scumm eli Script Creation Utility for Maniac Mansion), siellä hän tapaa kolme merirosvo johtajaa jotka hyväksyvät hänen hakunsa merirosvoksi kun merirosvoja on vähän johtuen kummitusmerirosvo Lechuckista joka on rakastunut kuvernööri Elaine Marleyhin ja on tullut tekemään häneen vaikutuksen. Merirosvo johtajat lähettävät Guybrushin tekemään kolme tehtävää jotta hänestä voi tulla merirosvo, tehtänä on tulla mestariksi pilkkamiekkailussa, aarteen etsinnässä ja varastamisessa. Matkan varrella Guybrush rakastuu myös Kuvernööri Elaine Marleyhin jonka Lechuck kuitenkin kidnappaa ja vie Monkey Islandille. Guybrushin on siis hankittava miehistö sekä laiva ja lähdettävä perään. Peli sisältää myös kaksi loppua.



Itse peliä pelataan hiirellä klikkailemalla, ruudun alavasemmalla on vaihtoehdot nosta, kävele, katso, puhu, käytä, vedä jne. joista valitaan joku ja painetaan sitten pelissä jonnekin, esim. painetaan puhu ja sitten hahmoa kelle haluaa puhua. Ruudun alaoikealla taas on tavara valikko minne kaikki keräämät tavarat tulee (levyke versiossa tavarat näkyy tekstinä ja cd versiossa kuvina) ja niitä voi siitä käyttää esim. painamalla ensin käytä, sitten painetaan tavaraa ja sitten jonnekin ruudulla, silloin Guybrush käyttää valittua tavaraa johonkin ruudulla olevaan esineeseen tai hahmoon.

Pelin grafiikka on nykyään jo vanhanaikaista (16 tai 256 väri versiot) mutta toimivaa. Peli toimii ms-dossissa ja nykyään sen saa helposti toimimaan ScummVM ohjelmalla uusillakin koneilla windowsissa. Monkey Islandia pidetään jonkin sortin seikkailupeliklassikkona ja ei suotta. Mielenkiintoisen juonen, mahtavan musiikin, hyvien hahmojen, hyvien puzzlien ja hauskan huumorin takia peli on ehdotonta kärkikastia. Muutamia mainitakseni pelissä on mm. kuuluisa puzzle jossa Guybrush heitetään mereen paino jalassa. Lähettyvillä näyttäisi olevan paljon miekkoja ja kirveitä joita voisi käyttää köyden katkaisuun mutta mihinkään ei meinaa täysin ylttää, ratkaisuna on tietysti laittaa paino taskuun koska kaikkihan tietävät että seikkailupeleissä tavarat eivät paina mitään taskussa ja seikkailupelihahmot toimivat oikeina tavarakuormina. Pelissä on valtavasti legendaarisia vitsejä mut esimerkkinä voisi olla vaikkapa kun äskeisessä kohtauksessa jää veden alle yli 10 minuutiksi Guybrush hukkuu (Guybrushan aina mainitsee että hän pystyy olla veden alla hengittämättä 10 minuuttia), lisäksi Guybrushin nimestä väännetään monta vitsiä ja yksi pelin hauskimpia keksintöjä on pilkka miekkailu (insult swordfighting) jossa kilpaillaan keksimällä mahdollisimman hyvä pilkka tai pilkkaan vastaus esimerkiksi: Pilkka:Have you stopped wearing diapers yet? vastaus: Why, did you want to borrow one?. Pelin musiikki on myös todella onnistunutta, vaikka kappaleet tässä ykkösessä ovatkin midejä niin ei se tee niistä yhtään huonompia, peli sisältää monta ikimuistettavaa kappaletta kuten esimerkiksi pelin teema musiikki joka vetää vertaistaan jopa tänä päivänä.

Ainoana huonona juttuna voisin sanoa että tähän päivään mennessä pelin luoja Ron Gilbert ei ole vieläkään paljastanut mikä apina saaren suuri salaisuus oikeasti on vaikka peli on poikinut 3 jatko-osaa? Pelaajat kautta maapallon ovat kysyneet sitä mutta vielä se ei ole paljastunut. Syy tähän on tietysti se että Gilbert lähti Lucasartsilta MI2:sen jälkeen ja ei ole ollut mukana tekemässä 3:sta ja 4:sta koska Lucasarts omistaa pelin oikeudet. Lucasarts palkatkaa Ron takaisin seuraavaan Monkey Island peliin jotta hän voi kertoa salaisuutensa :)

Yhteenveto:
Hyvää:
Musiikki
Juoni
Huumori
Puzzlet
Hahmot
Kaikki

Huonoa:
Kerro jo se salaisuus Ron Gilbert! :)

10/10 pistettä

(jatko-osat arvostellaan tulevaisuudessa)

Valmis

Eiköhän tää sivu oo nyt suurinpiirtein valmis. Muokkaillaan sit lisää jos tulee parempia ideoita

Monkey Island peleissä ollut suuri apinan pää rakennus on nyt tehty oikeasti, tosin lumesta.
Linkki uutiseen!!

Under construction!

Sivun ulkonäön ja sisällön säätö käynnissä!!!

Tästä se alkaa

Eli kaiken muun ohella julistan täten että perustan maailman kansoille Seikkailupeleille omistetun blogin. Tänne tulen arvostelemaan seikkailupelejä ja kertomaan uusimpia tai vanhoja uutisia. Kerrotaanpa ensin hieman faktaa seikkailupeleistä. Seikkailupeleillä tarkoitetaan yleensä peliä missä toiminnan sijasta keskustellaan hahmojen kanssa, ratkaistaan pulmia ja siinä samalla kerätään iso kasa tavaraa. Pelit ovat yleensä hyvin tarinakeskesiä ja niihin monesti ollaankin panostettu, tämä on yksi syy miksi pidän seikkailupeleistä, niissä on hyvät tarinat, hahmot ja rauhallinen tahti sekä usein hyvää huumoria. Tärkeää osaa näyttelevät puzzlet eli aivopähkinät, yleensä ne ratkeaa tavaroita yhdistämällä, keskustelemalla tai jonkin tyyppisessä "mini-pelissä" mikä voi olla ihan minkälainen vain loogista ajattelua vaativa pähkinä. Seikkailupeli genre sai alkunsa ns. tekstiseikkailuina joista kuuluisin on ehkä Zork missä grafiikan sijasta ruudulla näkyi tekstiä ja peliä edettiin joko kirjoittamalla tai valitsemalla vaihtoehdoista oikea etenemistapa. Graafiset seikkailut aloitti kunnolla Sierran King's Quest seikkailupeli sarja jota pelattiin nuolinäppäimillä ja tekemiset kirjoitettiin ruutuun, tyyliin "open door" jne. Sittemmin hiiri otti vallan näppäimistöltä ja syntyi ns. point n' click termi, se tulee siitä kun peliä ohjataan hiirellä siten että klikataan haluamaansa paikkaan minne peli hahmon pitää liikkua tai missä sen pitää tehdä jotain, suosituimmat moottorit hiirellä ohjattaviin seikkailupeleihin oli Lucasartsin Scumm ja Sierran oma. Sen jälkeen seikkailupelit ovatkin olleet lähinnä hiirellä ohjattavia vaikka joitakin pelejä on myös jotka toimivat näppäimistöllä tai padilla. Eräs seikkailupeliksi lueteltava pelisarja on myös Myst joka on hahmon silmistä kuvattu peli missä liikutaan hiirellä/näppäimistöllä paikasta toiseen ns. hyppimällä eli framesta frameen, mutta myöhemmin niissä liikuttiin myös . Seikkailupelit olivat suosituimpia 1980 ja 1990 luvulla mutta kulta-ajan jälkeen suosio hiipui ja seikkailupeli genren väitettiin välillä jopa kuolleen. Nyttemmin seikkailupeli genre on saanut uutta tuulta purjeisiinsa erityisesti loistavan Sam&Max pelisarjan uuden tulemisen johdosta sekä lukuisien internetissä levitettävien faniprojektien toimesta. Vanhat kunnon seikkailupelitkin saadaan toimimaan uusilla koneilla mm. ScummVM ja dosbox ohjelmilla, Sierra myös julkaisi Leisure suit Larry, Kings Quest, Police Quest ja Space Quest pelinsä kokelma paketteina mitkä oli laitettu dosboxin avulla toimimaan uusilla koneilla. Myös Lucasarts on julkaissut jonkin aikaa sitten Full Throttle, Grim Fandango, Monkey island 3, The dig, Sam&Max hit the road ja Day of the tentacle pelit uudelleen nykykoneilla toimivina versioina.