Tällä kertaa arvosteltava vuonna 1999 julkaistu Discworld Noir on Discworld pelisarjan tähän mennessä viimeisin osa eli kolmas ja se on julkaistu sekä pc:lle että Playstation 1:lle. Mutta itse peli on kuitenkin enemmänkin spinoff. Alkuperäiset Discworld 1 ja 2 (arvostellaan tulevaisuudessa) perustuivat Brittiläisen Terry Pratchettin kuuluisiin Discworld kirjoihin ja niiden yhteen päähahmoista eli kömpelöön taikuri Rincewindiin ja hänen kävelevään matkalaukkuunsa ja pelien sekä kirjojenkin huumori on ainakin omasta mielestäni (ilmeisesti myös monien muidenkin mielestä suosion perusteella) mahtavaa, jos sitä pitäisi jotenkin kuvailla niin sanoisin että se on brittiläistä huumoria josta tulee mieleen esimerkiksi Monty Python (itseasiassa 1 ja 2:ssa pelissä päähahmon äänenä toimii Monty Python mies Eric Idle ja ainakin kakkososa sisältää jonkin verran viittauksia Monty Pythoniin), tämä ei tietystikään ehkä kaikkiin pure mutta itse pidän brittihuumorista. Ympäristönä toimii perusfantasiamaailman tyyppinen kääpiöineen, taikureineen, lohikäärmeineen ja peikkoineen jne. mutta se on kuitenkin samalla täysin omaperäinen, Kiekkomaailma (Discworld) niminen maailma joka on pizzan kaltainen (ilman anjovista), sitä kannattelee selässään neljä elefanttia jotka seisovat pitkin avaruutta matkaavan suuren tähtikilpikonnan Suuren Kaksosen (Great A'Tuin) kuoren päällä. Suuren Kaksosen sukupuoli on tuntematon mutta sitä on spekuloitu paljon Kiekkomaailman suurten tiedemiesten keskuudessa ja yksi kuuluisa teoria on että hän matkustaa synnyinpaikaltaan kohti lisääntymis aikaa (Time of Mating) jonne kaikki tähdet taivaalta (kilpikonnien kannattalemina) kokoontuisivat lyhelle mutta kiihkeälle lisääntymishetkelle ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Siitä tulisesta yhtenäistymisestä syntyisi uusia kilpikonnia kantamaan maailmojen osia, tätä kutsuttiin myös iso pamaus (Big Bang) teoriaksi. Kiekkomaailmaa kiertää yksi pieni aurinko ja kuu. Kiekkomaailman voimakkaan magian vaikutuksen takia siellä on paljon outoja olentoja sekä velhoja joilla on jopa oma velhoyliopistonsa nimeltään näkymätön yliopisto (unseen university) joka sijaitsee Kiekkomaailman pääkaupungissa Ankh Morporkissa.
Discworld Noirissa on paljon uusia kirjoissa esiintymättömiä paikkoja ja henkilöitä mutta pelin tapahtumapaikkana on kuitenkin Ankh Morporkin kaupunki joka on suunnilleen samanlainen kuin kirjoissa, ja silloin tällöin vastaan tulee myös tuttuja hahmoja ja paikkoja. Ankh Morpork on synkkä ja sateinen kaupunki jonka läpi kulkee Kiekkomaailman saastunein ja haisevin joki River Ankh, sen päällä kuulemma pystyy jopa kävelemään.
Pelin tunnelmaa on pelin nimen mukainen eli film noir. Kaupunki on sateinen, synkkä ja outo murha-aalto terrorisoi katuja mutta pelin tunnistaa kuitenkin Discworld kirjojen ja pelien sukulaiseksi kun vastaan tulee kirveitä heiluttelevia kääpiöitä, peikkoja, taikureita ja muita outoja olentoja sekä erityisesti jokaisessa kirjassa esiintyvä sympaattinen kuolema joka on minun lempihahmojani Discworld kirjoissa, tässä pelissä sillä on tosin lyhyt rooli. Päähahmona toimii yksityisetsivä Lewton joka on rahahuolien takia lähiaikoina ottanut vastaan mitä tahansa töitä jos on saanut niitäkään. Eräänä pimeänä sateisena iltana toimistoon astelee kuitenkin kaunis nainen nimeltä Carlotta joka pyytää Lewtonia etsimään erään kadonneen henkilön hyvää maksua vastaan ja rahalle tosiaan olisi nyt käyttöä joten Lewton ottaa tehtävän vastaan. Paljastamatta liikaa juonesta se kuitenkin paisuu suureksi ja mukaan tulee hieman yliluonnollisia voimiakin. Discworld Noir on kirjoihin ja aikaisempiin peleihin verrattuna aika paljon vakavahenkisempi teos, vaikka samanlaista huumoria viljelläänkin paljon myös tässä ja pelissä parodioidaan mm. Casablanca elokuvaa. Vakavuus ei kuitenkaan ole ongelma vaan toimii erinomaisesti tässä pelissä ja tukee erinomaista juonta hyvin. Pelin taustamusiikkina toimii film noir elokuvista tutun tyylinen jazz joka sopii peliin kuin nenä päähän ja jää soimaan mieliin pelin pelaamisen jälkeenkin. Ääninäyttely on yleisesti hyvää vaikka joitakin huonohkojakin on eksynyt joukkoon, mutta itse tärkein eli pelattavan hahmon Lewtonin ääni on sopivan melankolinen ja matala vanhanajan yksityisetsivän tyyppinen. Sitä kuulekin pelissä paljon koska film noirille uskolliseen tyyliin Lewton selostaa tapahtumia taustalla aina silloin tällöin. Pelin grafiikka on nykypäivän standardeilla vanhentunutta ja animaatio jäykähköä mutta siihen tottuu eikä se itseäni oikeastaan missään vaiheessa haitannut koska se on kuitenkin pelin tunnelmaan sopivaa ja toimivaa. Hahmot ovat pelissä 3-ulotteisia ja taustat 2-ulotteisia, itselläni ei mitään ongelmia toimivuuden kanssa tullut mutta aina kun on kyse vanhasta pelistä ongelmia saattaa ilmetä, uskoisin kuitenkin että tällä hetkellä ainakin windows xp koneissa pelin pitäisi toimia.
Itse peliä pelataan hiirellä klikkailemalla, paikasta toiseen liikutaan valitsemalla paikka kartalta jonne ilmestyy aina uuden vinkin saatua uusia paikkoja, vasemmalla hiiren napilla Lewton kävelee paikasta toiseen, juttelee tai käyttää/ottaa esineitä. Hiiren oikealla napilla tulee esiin tavaravalikko ja muistiinpanovihko. Muistiinpanovihko onkin tärkeä tässä pelissä koska siihen Lewton kirjaa ylös tärkeitä johtolankoja joita voi sitten esimerkiksi kysellä muilta ihmisiltä. Puhuminen pelissä hoidetaan perinteisellä monivalinta ruudulla mutta tärkeintä on muistaa myös kysyä muistiinpanoihin merkatut asiat ja myös kerätyistä esineistä voi kysyä ihmisiltä tietoja. Tavaroiden käyttäminen taas toimii kuten kaikissa muissakin seikkailupeleissä eli niitä voi yhdistellä toisiinsa tavaravalikossa tai valikosta voi valita jonkin esineen jota sitten käyttää ympäristössä johonkin.
Toisin kuin aiemmissa peleissä, tässä on suurimmaksi osaksi suhteellisen loogisia puzzleja enkä niihin ainakaan itse yleensä jumittunut vaan jos jumituin johtui se usein siitä että en ollut kysynyt jotain joltain tai en ollut huomannut jotain tavaraa ottaa jostain. Aikaisemmissa peleissä myös puzzlet olivat tavara painoitteisia eli tehtävät ratkesivat esineitä yhdistelemällä/käyttämällä kun taas tässä pelissä puzzlet ovat enemmän muistiinpanojen kirjaamista ja vinkkien keräämistä hahmoilta, eli etsivänä toimimista. Pelin vaikeusaste oli minusta muutenkin ihan sopiva ja pituuttakin on riitti vaikka pelin loppumisen jälkeen olisinkin halunnut vielä lisää :)
Peli tulee 3 cd rompulla ja on nykyään ainakin suomessa aika harvinainen löytö. Jos kuitenkin näet jossain ale kopassa, kirpputorilla tai huutokaupassa tämän pelin niin suosittelen ostamaan, voin melkeinpä veikata että et tule katumaan. Suosittelen myös lämpimästi Terry Pratchettin kirjoja, varsinkin jos epäilyttää pidätkö tästä pelistä/sen huumorista. Kirjat ovat klassikkotasoa.
Hyvää:
Juoni
Tunnelma
Musiikki
Etsivänä toimiminen on hauskaa
Huonoa:
Muutama huonohko ääninäyttelijä
Jäykähköt animaatiot
Harvinainen löytää mistään :)
9+/10 pistettä
1 kommentti:
Vau ;)
Lähetä kommentti