Uusi jäsen parin viikon päästä

mm. Police Quest asiantuntijana tulevaisuudessa toimiva Matti on lupautunut liittyä joukkoomme parin viikon päästä kun hän saapuu takaisin kämpillensä. Toivotamme hänet tervetulleeksi!

Ultimus kuittaa

Lupauduin siis tänne blogille joskus kirjoittelemaan arvosteluja. En tiedä vielä milloin tuo "joskus" on mutta kerrotaan nyt lyhyesti itsestäni seikkailupelaajana.

Aloitin muistaakseni Space Quest 2:lla ja Leisure Suit Larry 1:llä. Larrya en tainnut edes pienenä poikana läpi asti päästä mutta Space Questin pääsin ja siinä kesti kauan. Todella kauan. Englanninkielen taitoni kun oli silloin (ja on kyllä vieläkin) melko kehnoa niin se vähän jarrutti pelaamista.

Pelasin myös serkkujeni ja veljeni kanssa läpi Hugo sarjan. Ne olivatkin sopivan helppoja tutustua seikkailupelien maailmaan.

Lost In Time oli myös yksi lapsuuden seikkailupeleistä jota tuli paljon pelattua.

Luvassa on siis minun osalta varmaan vähän eri pelejä kuin itse pelikeisari Thundercatin mutta sehän on se syykin miksi minut tänne hyväksyttiin.

Lisävahvistuksia!

Olen hankkinut blogiini lisävahvistuksia. Itselläni kun on nuo Sierran ensimmäiset seikkailupelit jäänyt vähemmälle pelaamiselle niin päätin hankkia "Sierra asiantuntijan" Wille on pelannut mm. Leisure suit Larryja ja Space Questeja. Jatkossa on suunnitelmissa vielä houkutella Police Quest asiantuntija Matti lisävahvistukseksi.

Leisure suit Larry 7: Love for sail

Tervehdys vain hyvät lukijat. On tullut aika taas arvostella uusi seikkailupeli ja tällä kertaa se on Sierran vuonna 1996 julkaisema Leisure suit Larry 7: Love for sail. Peliä voisi kuvata pikkutuhmaksi huumoripeliksi aikuisille, mutta se on kuitenkin täysiverinen seikkailupeli, toisin kuin nämä uusimmat. Nimestään huolimatta peli on sarjan kuudes osa johtuen Leisure suit Larry 4:missing floppies pelistä jota ei koskaan julkaistu monien syiden takia. Neljännestä osasta onkin myöhemmin tullut fanien ja sierran vitsailun aihe ja osalle kehkeytyi nimi missing floppies eli kadonneet disketit, ja yksi suosittu teoria on että pelin kehittäjän Al Lowen koira söi ne. Oikeita syitähän ovat mm. se että kolmonen päättyi siten että oli vaikea kehittää enää jatko-osaa joten Al Lowe päätti skipata neljännen osan.

Mutta itse asiaan. Pelin päähahmona on Larry Laffer, kaljuuntuva isopäinen lyhyt mies joka pukeutuu valkoiseen 70-luvun polyesteri pukuun ja kultakaulakoruun, Larry on todella huono tuurinen kaveri ja yrittää kaikissa peleissä päästä kauniiden naisten petiin mutta epäonnistuu siinä lähes aina täydellisesti.
Larry saa käsiinsä sattumalta lipun luksusristeilylle jonka Larry näkee tietysti mahdollisuutena iskeä hyvännäköisiä ja hyväkroppaisia naisia. Sinun tehtäväsi on siis auttaa häntä (yleensä epäonnistumaan) tehtävässään. Matkan varrella tapaat naisia kuten Drew Baringmore, Dewmi Moore, Victorian Principles, Wydoncha and Nailme Jugg, Jaimie Lee Coitus, and Ms. Annette Boning (hmm.. kuulostaa jotenkin tutulta), mutta päätavoitteena on päästä petipuuhiin itsensä kapteeni Thigh:n kanssa. Tämä onnistuu voittamalla kuudessa laivan järjestämässä kisassa, joita ovat: Noppapeli, parhaiten pukeutunut mies, hevosenkengän heitto, keilaus, kokkauskisa, ja Lovemaster 2000 jossa mitataan kuinka hyvä olet rakastelemaan. Kuinkas näissä sitten voitetaan? No huijaamalla tietenkin!

Pelin huumori toimi ainakin itseeni ja täytyy sanoa että Larry sarja on Sierran hauskin pelisarja ja Larry 7 ei ole poikkeus. Vitsit menevät yleensä navan alle mutta yleensä toimivalla tavalla. Peli on ääninäytelty ja ääninäyttely on kaikinpuolin hyvää. Larryn ääni sopii hänelle ja pelissä satiristisia kommentteja väliin latova juontajan ääni on hauskalla tavalla kyllästyneen kuuloinen. Muukaan äänimailma ei ole huonoa ja musiikkikin mukavaa tunnelmaan sopivaa jazzahtavaa "hissimusiikkia". Pelin Grafiikka on kaunista 2D piirosgrafiikkaa josta ei ole moittimista ja kuten olen ennekin sanonut niin mielestäni tällainen piirrettyjä muistuttava 2D grafiikka kestää paremmin aikaa kuin 3D grafiikka.

Peliä pelataan kuten useita muitakin seikkailupelejä, hiirellä klikkailemalla. Hiiren kursorina toimii kondomi joka suurenee aina kun sitä osoittaa johonkin missä voi tehdä jotain (esimerkiksi puhua ihmiselle tai ottaa jokin tavara). Painaessa hiirellä hahmoon, tavaraan tms. tulee esille pieni ponnahdusvalikko mistä valitaan mitä tehdään. Sisältö vaihtelee siitä mihin hiirellä on painanut kuten: "puhu(talk)", "ota(take)" jne. ja lisäksi siinä on vielä vakiovaihtoehdot: "katso(look)" millä luonnollisesti katsotaan tarkemmin sitä mihin painoit, "käytä(use)" jolla käytetään siihen mitä painoi jotain tavaraa mikä sinulla on mukana ja "muu(other)" mikä tuo esiin uuden valikon mihin kirjoitetaan itse mitä halutaan kuten vanhoissa sierran seikkailupeleissä tehtiin (esimerkiksi alussa pitää rikkoa lasi ovi joka tapahtuu kirjoittamalla "break". Inventory eli tavaravalikko tulee taas näkyviin painamalla hiiren oikeata nappia ja valitsemalla inventory, siellä voit seikkailupeleille tuttuun tapaan yhdistellä tai tutkia keräämiäsi tavaroita. Paikasta toiseen taas liikutaan kartan avulla mikä on leikkaus koko laivasta.

Pelin puzzlet ovat välillä aika haastaviakin mutta loogisia. Välillä joitakin asioita pitää tehdä tietyssä järjetyksessä että se onnistuu mutta ei mitään kovin ärsyttävää. Ärsyttävin vaihe on kuitenkin strippinoppapeli Dewmi Mooren kanssa joka tuntuu kestävän ikuisuuden ja joka on sen verran ärsyttävä ja tylsä etten sitä kokonaan huijaamatta jaksa pelata (onneksi siihen siis kuitenkin löytyy huijausmenetelmät, vaikka niidenkin kanssa se tuntui aika kauan kestävän). Peli sisältää myös hauskan minipelin "Where's dildo?" missä siis etsitään punavalko raidallista, pipo päistä dildoa joka on piiloutunut ympäri peliä. Tämähän on siis parodia amerikassa kuuluisasta lastenkirja sarjasta nimeltä Where's Waldo? (tai Where's Wally muualla kuin usa:ssa) missä myös piti etsiä punavalko raidalliseen asuun ja pipoon pukeutunutta waldoa kuvista).

Mikäli pidät hieman härskistä huumorista on Larry sinun pelisi, tosikkojen ei kannata vaivautua. Leisure suit Larry 7 on viimeinen hyvä Larry peli mikä on julkaistu ja sisältää oikean pelin toisin kuin uusimmat jotka ovat jatkuvaa minipeliorgiaa. Leisure Suit Larry 7: Love for sail pelin pitäsi vielä saada ostettua sierran nettikaupoista tai muista sellaisista. Kaupoista sitä voi olla vaikea löytää mutta jos löydät niin ostapa ihmeessä. Sierra kyllä julkaisi pieneen hintaan hetki sitten klassikopelisarjoistaan Kings Questista, Space Questista, Police Questista ja Leisure suit Larrysta uudet dvd julkaisut joittenka pitäisi toimia uusissakin koneissa ja jotka pitäisi löytyä useista kaupoista vielä, mutta valitettavasti Larry paketissa ei tätä seiskaa ollut vaan siinä oli vain kuusi (viisi) ensimmäistä peliä ja niistäkin Larry 6:sen versio oli ilman puheita vaikka sellainenkin olisi ollut olemassa. Mutta Larry 7 pitäisi siis olla tilattavissa netin kautta ja jotta sen saisit uudemmassakin koneessa toimimaan niin helpoin tapa on ladata täältä Leisure suit Larry Installer for Windows 2000 and XP, tämä siis laittaa Larryn toimimaan Windows 2000:ssa ja xp:ssä.

Hyvää
Huumori
Grafiikka
Musiikki ja ääninäyttely
puzzlet toimivia

Huonoa
ärsyttävä noppapeli

pisteet 9/10

I have no mouth, and I must scream arvostelu

Tämä peli oli minulle uusi tuttavuus jonka vasta eilen pelasin läpi, mutta oikein mieluisa sellainen. I have no mouth, and i must scream on vuonna 1995 Cyberdreams peli yhtiön julkaisema peli joka perustuu Harlan Ellisonin samannimiseen lyhyt tarinaan joka sai palkintoja ja ylistystä aikoinaan ilmestyessään kirjana. Pelin tarinaa on hieman muunneltu alkuperäisestä mutta ilmeisesti kuitenkin alkuperäisen tarinan kirjailijan tahtojen mukaan koska hän on ollut tämän pelin tekemisessä mukana itsekin suuresti mm. antamalla äänensä pelin AM tietokoneelle.

Tarina sijoittuu yli sata vuotta jälkeen lähes täydellisen ihmis elämän tuhon jälkeen. Kylmä sota on johtanut maailman sotaan joka taisteltiin lähinnä Kiinan Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä. Sodan edetessä jokainen kolmesta valtiosta luo super-tietokoneen joka pystyy ajamaan sotaa tehokkaammin kuin ihmiset. Jokaista konetta kutsutaan nimellä "AM", joka alunperin tarkoitti "Allied Mastercomputer" mutta jota myöhemmin kutsuttiin "Adaptive Manipulator" nimellä. Eräänä päivänä yksi kolmesta tietokoneesta saa itse-tietouden, ja ottaa kaksi muutakin konetta haltuunsa, täten ottaen hallinnan koko sodasta. Kone ei pidä uudesta itse-tietoudestaan ja syyttää siitä luojiaan ja rupeaa vihaamaan kaikkia maailman ihmisiä ja tuhoaa kaikki maailman ihmiset paitsi viisi joille hän onnistuu luomaan ikuisen elämän jotta voisi kiduttaa heitä ikuisuuden. Pelin alkamis hetkellä AM on kiduttanut näitä viittä ihmistä 109 vuotta mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Jokaisella AM:n kidnappaamalla ihmisellä on jokin suuri trauma tai synti aikaisemmasta elämästään, näitä heikkouksia hyödyntämällä AM on luonut pelin jolla hän yrittää saada murskattua heidän elinvoimansa. Pärjätäkseen pelissä, pelaajan on tehtävä eettisiä valintoja osoittaakseen AM:lle että ihmiset ovat parempia kuin koneet koska heillä on ominaisuus antaa anteeksi itselleen.

Pelin alussa 5 hahmoa seisoo vihan muurin edessä jossa AM kysyy kuka haluaa pelata peliäni. Sen jälkeen pelaaja voi valita kenellä aloittaa pelin. Kaikilla hahmoilla on kuitenkin pelattava heidän skenaarionsa läpi jonka jälkeen vasta päästään ns. loppukohtaamiseen. Tästä pelistä tekee mielenkiintoisen ja erilaisen erittäin hyvin kirjoitettu juoni, harvinaisen syvälliset hahmot, sekä mielenkiintoiset puzzlet joissa pelaaja joutuu ratkomaan eettisiä pulmia ja tunnepitoisia kysymyksiä kuten mm. hulluksi tulemisen pelkoa, itsekkyyttä, raiskauksia, rasismia, paranoiaa, kansanmurhaa ja muita ihmismielen synkkiä sisältöjä jotka meissä jokaisessa piilee. Tämä on myös sillä tavalla erilainen peli että tässä ei periaatteessa voi voittaa vaan voi hävitä eri tavalla, on tapoja hävitä sankarillisesti, loistokkaasti ja ihmisyyden huipulla -- jos pelaaja toimii hyvin. On myös tapoja hävitä häpeällisesti, itsekkäästi, pelkurimaisesti tai pelokkaasti. Voi kuolla yksin, ja kauhuissaan. Tai tulla kidutetuksi ikuisesti.

Pelin hahmoina on 4 miestä ja yksi nainen.
Gorrister: potee syyllisyyttä vaimonsa ajamisesta hullujenhuoneelle ja tahtoo hahmoista kaikkein eniten itsemurhaa.
Benny: Tekee mitä tahansa näyttääkseen hyvältä, jopa muiden kustannuksella. AM on leikellyt hänet ulkonäöllisesti muistuttamaan apinaa. Pelissä Bennyllä on vaimo mutta kirjassa Benny on homoseksuaali, lisäksi kirjassa AM on myös muuntanut Bennyn peniksen suurikokoiseksi jonka takia Ellen kirjassa mieluiten harrastaa seksiä hänen kanssaan.
Nimdok: On entinen Natsitohtori joka työskenteli aikoinaan toisen maailmansodan vankileireillä pahamaineisen natsitohtori Mengelen alaisuudessa, murhaten tuhansia juutalasia.
Ellen: on porukan ainoa nainen joka pelkää jostain syystä äärettömän paljon keltaista. Kirjassa AM muunti Ellenin mielen siten että hänestä tuli porukan vapaaehtoinen naishuora, pelissä tätä ei tosin tapahdu tai ainakaan mainita.
Ted: on huijari joka sai valkoiset rikkaat ihmiset uskomaan että hän itsekin oli rikas.

Pelin grafiikka on ollut vuonna 1995 ilmestyessään hienoa ja ei se nyt mitenkään rumalta nyttenkään näytä, hyvin peliin sopii. Käyttöliittymä on Lucasartsin vanhoista seikkailupeleista (kuten Monkey Island) tuttu.Peliä ohjataan hiiren vasenta näppäintä klikkailemalla. Alhaalla vasemmalla on hahmon pään kuva (eli siis "henkinen mittari") sekä vaihtoehdot mitä tehdä ja tässä pelissä ne ovat mm. puhu, kävele, ota, käytä, niele, työnnä jne. ja alhaalla oikealla näkyvät kerätyt tavarat sekä vinkki kirja minkä käyttäminen kuluttaa pelattavan hahmon "henkistä mittaria". Tämä henkinen mittari siis toimii siten että aina kun teet jotain hyvää niin siinä väri muuttuu mustasta koko ajan kirkkaamman vihreämmäksi ja lopulta valkoiseksi jos kaikki menee täysin oikein. Mikäli taas tekee moraalisesti kysenalaisia tekoja kuten vaikkapa tappaa jonkun taikka jotain mikä saa hahmon masentumaan niin väri muuttuu takaisin askel askeleelta tummemmaksi. Lisäksi "hyvän" ja "huonon" teon huomaa siitä että hahmon päänkuva joko hymyilee tai näyttää säikähtäneeltä. Teoilla on vaikutusta mm. loppuratkaisun suhteen, pelissä kun on useita loppuratkaisuja. Keskustelut käydään seikkailupeleistä tuttuun tapaan monivalinta ruudusta mistä valitaan useista tekstin pätkistä itseä miellyttävä jonka hahmot sitten turisevat toisilleen.

Pelin ääninäyttely on hyvää ja erityisesti vaikutuksen tekee itse teoksen kirjoittaja Harlan Ellison, sekavan AM tietokoneen äänenä. Välillä hän tekee jopa niin vaikuttavaa työtä että mielessä käy onkohan Ellisonilla itsellään muutama ruuvi päästä löysällä. Myös pelattavien hahmojen äänet toimivat hyvin. Ainoastaan ehkä Ellenin ääni kuulostaa hieman ylinäytellyltä mutta eipä se nyt kauheasti haitannutkaan. Muu äänimailma on myös ihan toimivaa, ei mitään negatiivista sanottavaa ainakaan tule mieleen ja pelin midi musiikkikin ajaa asiansa vaikkei mitenkään mieleenpainuvaa olekaan vaikka säveltäjä John Ottman on nykyään tehnyt sävellyksiä mm. sellaisiin elokuviin kuin X-Men2.

No mitenkäs sitten puzzlet? No täytyy sanoa että vaikka ne ovatkin mielenkiintoisia niin niissä on vikansa. Esimerkiksi aluksi pelaaja saattaa pelata onnellisena peliä eteenpäin kokeilemalla monenlaisia juttuja mutta vasta myöhemmin älyää että jaahas mikäs tuo tuollainen vihreä väri tuolla hahmon pään takana on, mikä kirkastuu välillä. Ehkä jossain vaiheessa sitten älytään että sehän näyttää milloin tehdään asioita "oikein" ja milloin ei. Tämän älyttyään pelaaja todennäköisesti joko omasta tahdostaan tai pelin jumiutumisen takia joutuu aloittamaan alusta. No ei siinä vielä kaikki, pelissä kun täytyy välillä tehdä joitakin asioita oikeassa järjestyksessä ja jos on jäänyt huomaamatta joku asia kentän puolivälistä niin lopussa huomataankin että eihän tämä nyt mennytkään oikein ja taas aletaan alusta. Näin siis pelaaja joutuu pelailemaan pelin kenttiä pahimmillaan monta kertaa uudestaan ennenkuin älytään missä meni vikaan. Rasittavaa on myös jos jotain esinettä ei voi ottaa tai nähdä ennekuin on tehnyt tietyn asian aiemmin. Muuten puzzlet ovat kyllä mielenkiintoisia siinäkin mielessä että pelaajan pitää tosiaan tehdä monenlaisia moraalisia valintoja.

Peli on myös valtavan buginen. Peli saattaa kadottaa hahmoja tai tallennuksia. Peli saattaa myös kaatua tai jumiutua. Itse pelasin peliä ScummVM ohjelmaa apuna käyttäen ja kohdalleni osui vain muutama grafiikkabugi, yksi kaatuminen ja yksi jumiutuminen mutta netistä lukemieni juttujen perusteella myös mm. tallennusten katoaminen on mahdollista.

Kaikenkaikkiaan peli on kuitenkin kelpo viihdettä vikoineenkin. Jo pelkkä tarinan laatu ja pelin tunnelma sai minut liimaantumaan tietokonetuoliin ja pelaamaan peli läpi. Ehkä tämä olisi paremmin elokuvana toiminut mutta hyvä se näinkin on. Mielenkiintokin heräsi kirjaa ja kirjailijaa kohtaan, Harlan Ellison on kirjoittanut lukuisten kirjojen lisäksi myös alkuperäiseen star trekiin jakson sekä moniin muihin sarjoihin sekä toiminut Babylon 5 sarjassa tärkeänä avustaja.
Jos pelin löydät alekopasta niin suosittelen ostamaan ja yksi paikka mistä tämä peli pitäisi saada tilaamalla on itse Harlan Ellisonin kotisivu. Pelin saa toiminmaan nykykoneissa ainakin ScummVM ohjelmaa apuna käyttäen.

Hyvää:
Loistava tarina
Mielenkiintoiset hahmot
Ääninäyttely (varsinkin AM)
Tunnelma

Huonoa:
Välillä erittäin turhauttavat puzzlet
Buginen

Pisteet: 7+/10

Toonstruck arvostelu

Toonstruck on vuonna 1996 Virgin interactiven julkaisema ja Burst studiosin kehittämä seikkailupeli. Veikkaan että kovinkaan moni ei ole tästä pelistä kuullut, mikä on sääli. Peli sai kyllä hyviä arvosteluja mutta ei noussut mitenkään kuuluisaksi peliksi kuten vaikkapa Monkey Island ja jäi muutenkin jotenkin aliarvostetuksi peliksi. Hetki sitten sain myös tietää että alkuperäinen Toonstruck oli vain puolikas peli, koska pelin beta vaiheessa se päätettiin laittaa keskeltä poikki ja tehdä kahdeksi peliksi. Jatko-osa ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt mutta joitakin kuvia löytyy vielä entisen animoijan kotisivulta.

Juoni oli kerrottu niin hyvin wikipedian sivulla joten lainaan tämän sieltä lähes suoraan (muutamin muokkauksin): Peli alkaa siitä kun Christopher Lloydin näyttelemä Drew Blank Drew Blanc on Fluffy Fluffy Bun Bun Show -animaatiosarjan alkuperäinen luoja ja animaattori. Sarja on saavuttanut suuren suosion, mutta siinä esiintyvät söpöt, puhuvat jänishahmot ällöttävät häntä. Blancin itsensä arvostama luomus, Flux Wildly, sarkastinen ja näsäviisas purppura olento(jonka ääninäyttelijänä toimii Homer Simpsonin ääni Dan Castellaneta), ei ole hänen yrityksistään huolimatta saanut omaa ohjelmaansa. Blancin pomo, Sam Schmaltz(Ben Stein), antaa hänelle tehtävän kehittää yhtiön menestyssarjaan uuden hahmon seuraavaan aamuun mennessä. Masentunut ja äkillisestä luovuuskatkosta kärsivä taiteilija kuitenkin nukahtaa pian työnsä ääreen. Hän herää varhain aamulla ja huomaa televisionsa olevan päällä, ja Fluffy Fluffy Bun Bun Show:n alkavan. Yhtäkkiä Blanc siirtyy kaksiulotteiseen piirrosmaailmaan, jossa asustavat hänen omat luomuksensa. Pian hän tapaa sekä Flux Wildlyn että Fluffyn, ja huomaa tämän kuvitteellisen paratiisin olevan muuttumassa turmelluksi uuden, ilkeän hahmon Nefariouksen (ääninäyttelijänä monista elokuvista tuttu Tim Curry) toimesta, joka käyttää aseenaan sädettä, joka muutta sekä lempeän lapsekkaat maisemat että piirroshahmot synkiksi, kieroiksi versioiksi itsestään. Blanc saa yhdessä Fluxin kanssa kuninkaalta (ääninäyttelijä David Ogden Stiers ) tehtäväkseen etsiä ja pysäyttää tämän ilkimyksen, ja palauttaa rauhan ja harmonian maahan. Vastineeksi hän saa turvallisen paluumatkan takaisin omaan maailmaansa. Matkalla hän tapaa homomaisen variksen pelättimen, S&M:stä pitävän lampaan ja lehmän, kieron pelihallia ylläpitävän mustekalan (ääninäyttelijänä legendaarinen Dom Deluise) sekä monia muita outoja hahmoja.

Pelin grafiikka yhdistää piirretyn maailman ja Christopher Lloydin näyttelemän ihmis hahmon yhteen, hieman samaan tyyliin kuin elokuvassa Kuka viritti ansan Roger Rabbit. Ja tämä grafiikka toimii kyllä moitteettomasti vielä tänä päivänäkin ja on todella kauniin näköistä, välillä tuntuu kuin katselisi piirrettyä. Lisäksi musiikki on aivan mahtavaa tässä pelissä, jo alkuvalikon mieleenpainuva tunnari saa sinut haluamaan pelaamaan tätä peliä. Eikä ääninäyttelykään ole heikkolenkki sillä mukana on monia kuuluisuuksia kuten Dan Castellaneta ja Dom Deluise sekä muita alan ammattilaisa joten ääninäyttely on varmasti huippuluokkaa. Äänitehosteet ovat myöskin peliinsopivia eli piirroselokuvista tuttuja hassuja ääniä.

Itse peliä pelataan yksinkertaisella osoita ja klikkaa tyylillä jossa hiiren vasenta näppäintä painamalla tehdään kaikki hommat, ikoni vaihtuu aina sitä mukaan mitä voi tehdä, esimerkiksi suuksi jos voi puhua, kädeksi jos voi ottaa jotain tai nuoleksi jos pääsee liikkumaan jonnekin toiseen huoneeseen. Tämä toimii kyllä tässä pelissä ihan hyvin eikä peli ainakaan liian helppo ole. Puzzlet vaativat välillä hieman piirrettymäistä ajattelua mutta ovat kaikenkaikkiaan toimivia ja ennenkaikkea hauskoja. Yksi esimerkki voisi olla vaikka kun pelissä tavataan eräs parivaljakko jotka esittelevät monenlaisia pilatarvikkeita ja kun pyydät heitä näyttämään yhden eräänlaisen pilailunyrkin toimintaa niin kun he ovat sen esitelleet toinen heistä jää maahan makaamaan ja piirretty tyyliin hänen päänsä yläpuolelle jää heilumaan tähtiä, no ne saat tietysti poimittua siitä itsellesi ja myöhemmin käytettyä eräässä laitteessa.

Toonstruckissa on se huonopuoli nykyään että se on yksi vaikeimmista peleistä saada toimimaan nykykoneissa moitteettomasti. Mutta ilokseni löysin ohjeen jota noudattamalla sain kuin sainkin Toonstruckini toimimaan. Tämä ohje löytyy täältä! Tosin itselläni on Windows XP joten en tiedä onko Vistassa enää mitään mahdollisuutta sitä saada toimimaan.
Jos nyt jotain moittimista pitää etsiä tästä pelistä niin vaikka pienenä meni kauan aikaa päästä tämä peli läpi niin nykyään tämä peli onkin aika lyhyt ja ehkä pelin maailma ja juoni ei kaikkia kiinnosta mutta itseeni se kyllä upposi. Tämä oli ensimmäinen tietokone peli minkä aikoinaan ostin ja hetki sitten kun pelasin sen niin kyllä siitä ihan yhtä paljon ellen jopa enemmänkin nautin. Peli sopii niin lapsille kuin aikuisillekin ja jos satut sen jossain myynnissä näkevän niin osta ihmeessä, teit todellisen löydön jos tämän jostain löysit.

Hyvää:
Mielnkiintoinen ja hauska juoni
Huumori
Mahtava Musiikki
Kaunis grafiikka
Ääninäyttely

Huonoa:
Lyhyehkö
Jatko-osa ei koskaan ilmestynyt

Pisteet: 10/10

Legend Of Kyrandia arvostelu

Jokainen pelejä pelannut tietää todennäköisesti strategia pelit Command&Conquer ja Dune tai roolipelisarja Lands of loren jotka loi vuonna 2003 EA:n ostama Westwood niminen pelifirma, mutta Westwood teki aikoinaan myös muutaman seikkailupelin ja niistä arvosteltavana on nyt The Legend of Kyrandia niminen vuonna 1992 julkaistu fantasia seikkailupeli (myöhemmin julkaistu myös nimellä The Legend of Kyrandia book one: Fables&Fiends). Peli on ensimmäinen osa trilogiaa jonka jatko-osat ovat Hand of fate ja Revenge of Malcolm. Jokaisessa osassa pelattavana päähahmona on eri henkilö, ensimmäisessä on Nuori sankari Brandon, toisessa naispuolinen mystikko Zanthia ja kolmannessa osassa ilkeä klovni Malcolm joka on aiemmissa osissa ollut pääpahis.

Tarina alkaa siitä kun Kyrandia nimisessä fantasia maassa Kuningas Williamin ja hänen vaimonsa murhaa ilkeä taikavoimia omaava klovni Malcolm. Kuninkaan poika Brandon on piilotettu Kyrandian metsiin jossa hänet on kasvattanut pojanpoikanaan kuninkaan neuvonantaja Kallak. Malcolm pakenee vankilasta ja saa haltuunsa maanvoimat omaavan mystisen kiven. Malcolm pitää hauskaa tuhoten Kyrandiaa ja löytää lopulta Kallakin muuttaen tämän kiveksi. Brandon lähtee etsimään keinoa voittaa Malcolm ja samalla saa tietää olevansa prinssi jonka jälkeen hän haluaa kostaa vanhepiensa kuoleman ja pelastaa Kyrandian sekä kasvatti isänsä.

Legend of Kyrandia on todella hieno graafisesti, ajatellen sitä milloin se on julkaistu. Tämä peli varmasti todistaa että ei tarvitse olla 3D grafiikkaa hyödyntävä peli ja silti pudottaa silmät päästä grafiikallaan. Musiikki on midiä mutta hyvää ja tunnelmaan sopivaa eikä ääninäyttelijöissäkään ole valittamista. Peli alunperin julkaistiin ilman ääninäyttelyä disketeillä mutta hieman myöhemmin julkaistiin myös CD-versio missä on puheet. Pelin teksti on kuitenkin sen verran hyvin kirjoitettua että kyllä sitä lukee vaikkei ääntä olisikaan, itseasiassa vasta hetki sitten sain käsiini puheversion tästä pelistä, aikaisemmin olin pelannut tätä pelkästään teksteillä.

Itse peliä pelataan hiiren vasenta nappia klikkailemalla, erittäin yksinkertaista mutta eipä tuo nyt kauheasti haittaakaan, hiirellä klikkaamalla tehdään kaikki asiat tässä pelissä kuten puhuminen, liikkuminen ja tavaroiden kerääminen/käyttäminen. Tavara valikko ei mikään suuri ole vaan siihen mahtuu 10 tavaraa kerrallaan ja muut täytyy jättää taakse, ne ei kuitenkaan sieltä onneksi mihinkään häviä vaan löytyy myöhemminkin mutta välillä on ärsyttävää kun ei tiedä mikä pitäis ottaa mukaan ja mikä jättää taakse jolloin joutuu sitten kävelemään edestakaisin jos on jättänyt jotain tärkeää taakse. Lisäksi Brandon saa pelin alkuvaiheessa mukaansa medaljongin missä on neljä kiveä, pelin edetessä kiviin saa eloa ja silloin niitä voi käyttää jollain tavalla, esim. keltainen kivi parantaa. Pelin puzzlejen vaikeusaste vaihtelee laidasta laitaan ja välillä on todella helppoja kun taas välillä todella monimutkaisia. Muutama ärsyttävä erehdys ja yritys puzzlekin on mukana joissa voi joutua esim. erehdyksen jälkeen etsimään jotkin tavarat uudestaan joka on todella ärsyttävää esim. eräässä puzzlessa pitää tehdä taikajuomaa ja mikäli ei keksi heti oikeita yhdistelmiä joutuu keräämään uudestaan tarvittavat tavarat ja tulla kokeilemaan uudestaan ja sen jälkeen taikajuomat pitää yhdistää ja jos ei heti yhdistä niitä oikein joutuu taas keräämään ja valmistamaan. Pelin ärsyttävin puzzle on kuitenkin valtava pimeä labyrintti kaivos mistä pitää löytää oikeat tavarat ja pysyä hengissä pitämällä kaivokset valaistuina eräänlaisilla "valomarjoilla" ja päästä vielä pihallekin, tässä kohtaa varmasti monella menee hermo ja jotkut saattavat luovuttaakin. Ensimmäisellä kerralla tuli kyllä ihan itse pelattua se kaivos läpi mutta nyt lähiaikoina kun pelasin niin katsoin suosiolla läpipeluu ohjeen kun oli sen verran huonot muistot viime kerrasta. Pelin kentät ovat muutenkin välillä pieniä labyrinttejä kun monesti seikkaillaan metsässä ja ilman karttaa siellä eksyy helposti. Lisäksi pelissä on muutama äkkikuolemakin, ei mitään Sierran Kings Questien ym. tasoista missä kuolee joka välissä mutta kannattaa kuitenkin silloin tällöin tallentaa tai saattaa muutama ärrä lentää suusta kun monta tuntia peliä menee hukkaan yllättävän kuoleman jälkeen. Kyllähän ne välillä naurattavatkin kun Brandon kuolee jollain hieman "huvittavallakin" tavalla.

Vikoineenkin Legend of Kyrandia on hyvä peli josta tulee mieleen hieman Sierran King's Quest sarja ja voinkin suositella sitä kaikille seikkailupeleistä, fantasiasta tai vaikkapa Kings Quest sarjan peleistä pitäville, itseasiassa hauskasti joissakin pelin kansissa lukee että pelillä ei ole mitään tekemistä Sierran tai King's Quest sarjan kanssa, en tiedä miksi. Peliä on varmasti vaikea löytää mistään ilman warettamista mutta mikäli jostain onnistut tämän saamaan niin varmasti kannattaa ostaa. Tämän ykkös osan saa toimimaan uusissa koneissa ScummVM ohjelmalla.

Hyvää:
Grafiikka
Käsikirjoitus
Musiikki

Huonoa:
Muutama ärsyttävä puzzle
Labyrinteissä hortoilu

Pisteet 8/10

Day of the tentacle (Maniac Mansion 2) arvostelu

Arvostelen tällä kertaa Day of the tentacle eli Maniac Mansion 2 pelin. En arvostele ykköstä ennenkuin olen sen kokonaan läpi pelannut, tunnustan siis että olen kyllä monesti pelannut alkuperäistä Maniac Mansion peliä mutta kertaakaan en ole vielä valitettavasti läpi asti sitä päässyt, ehkä sekin aika koittaa jossain vaiheessa. Day of the tentacle on siis jatko-osa mutta ei mitenkään vaadi alkuperäisen pelaamista ja itseasiassa alkuperäinenkin kyllä löytyy tämän pelin sisältä (Erään pelihahmon tietokoneesta), itseasiassa ensimmäisen kerran alkuperäistä Maniac Mansionia tuli pelattua tämän pelin kautta. Alkuperäisen ja jatko-osankin ystäville suosittelen myös Maniac Mansion Deluxe peliä mikä on fanien tekemä remake (uusi versio) vanhasta Maniac Mansionista, parannelluin grafiikoin, musiikin ja lisämateriaalin muodossa, se on freeware eli sen saa netistä imuroida ilmaiseksi.

Mutta nyt itse arvosteluun. Day of the tentacle on vuonna 1993 julkaistu Tim Schaferin tekemä Lucasartsin seikkailupeli. Peli julkaistiin yhtä aikaa disketille ja CD-romille. Cd-Rom versio oli yksi ensimmäisiä jotka tarjosivat puheäänet koko peliin. Pelin hahmoja ovat: Alkuperäisessäkin pelissä pelattavana hahmona ollut (ja ainoa ykkösen 7 pelattavasta hahmosta joka on jatko-osassa) silmälasipäinen nörtin näköinen Bernard Bernouli, kaksi muuta pelattavaa hahmoa on hevimiehen karikatyyri tumma ja pitkähiuksinen, pääkallo paitainen, lihavahko Hoagie ja tärähtäneen näköinen laiha ja pitkä tyttö Laverne jolla on vaaleat sekaiset hiukset ja yksi silmä isompi kuin toinen. Ei pelattavia hahmoja on mm. Tohtori Fred Edison, Vihreä ja Violetti lonkero, Red Edison, George Washington, Benjamin Franklin jne.

Pelin juoni menee näin: Alkuperäisen pelin tapahtumista on 5 vuotta. Bernard saa kirjeen jossa kerrotaan että tohtori Fredin kehittämistä vihreästä ja violetista lonkeron tyyppisistä hahmoista violetti on saanut kädet juomalla tohtori Fredin laitoksen tuottamaa jätevettä ja suunnittelee nyt maailmanvalloitusta. Bernard ja hänen kaverinsa Hoagie ja Laverne päättävät lähteä takaisin Kartanolle estämään aikeet. Kartanossa Tohtori Fredin kanssa he päättävät lähteä hänen keksimällään aikakoneella menneisyyteen jossa he voivat sulkea jätevettä tuottavan laitteen ja täten estää tulevaisuuden tapahtumat. Valitettavasti Fredin aikakoneessa käyttämä timantti on epäaito ja hajoaa johtaen siihen että Bernard jää nykyaikaan, Hoagie 200 vuoden päähän menneisyyteen ja Laverne 200 vuoden päähän tulevaisuuteen. He pystyvät kuitenkin kommunikoimaan aikakoneissa olevien reikien avulla toistensa kanssa, sekä lähettämään sen kautta toisillensa tavaroita. Pelaaja voi nyt siis valita kenet tahansa kolmesta hahmosta ja tehtävinä on että Bernard hankkii uuden kunnollisen timantin, Hoagie hankkii sähkön koneeseensa, kuten myös Laverne (joka pitää kuitenkin ensin saada pois puusta johon hän jumittui ennenkuin pystyy pelaamaan). Sen jälkeen heidän kaikkien on estettävä violetin lonkeron suunnitelmat.

Pelasin tätä peliä ensimmäisen kerran joskus 4-6 luokalla ja juonen kekseliäisyys, pelaaminen 3 eri hahmolla samassa paikassa eri aikakausina sekä loistava huumori räjäyttivät tajuntani, eikä aika ole yhtään vähentänyt pelin viehätystä, pelasin sen tässä hetki sitten uudestaan läpi ja täytyy sanoa että ei tule mieleen toista samanlaista peliä ja itseasiassa huumori toimii nykyään jopa paremmin. Peli oli ehkä hieman lyhyt nykyään kun lähes kaikki ongelmat muistaa ulkoa mutta uudelle pelaajalle peli tarjoaa varmasti ihan mukavan määrän peliaikaa, johtuen osaksi siitä että peli ei ole ihan helpoimmasta päästkään, suurimmaksi osaksi puzzlet ovat loogisia mutta vaativat hieman luovaa ajattelua.(varoitus! spoilereita) Esimerkkinä voisi olla vaikkapa sellainen että hamsteri pitää lähettää nykyajasta tulevaisuuteen mutta aikakoneen "reikää" ei voi käyttää elävien olioiden lähetykseen joten ratkaisuna on laittaa hamsteri pakkaseen ja tulevaisuudessa sen löytää samasta pakkasesta jääpalan sisältä. Toinen esimerkki on että Laverne tarvitsee tulevaisuudessa lonkero valeasun joten ratkaisuna on että lähetetään tulevaisuudesta lonkeron kaavat menneisyyteen Hoagielle joka antaa ne sitten Amerikan lippua suunnittelevalle naiselle joka tekee siitä Amerikan lipun jonka sitten löytää tulevaisuudessa talon katolta lipputelineestä (spoilerit loppuu!). Paljon pelin pulmista liittyy jotenkin tulevaisuuden muuttamiseen mikä on mielenkiintoista ja todellakin omaperäistä.

Pelin grafiikka on 2-ulotteista eli 2D ja tuo mieleen piirretyt. Omasta mielestäni ainakin pelin grafiinen ulkoasu on hienoa ja toimivaa myös nykyaikana. Toisin kuin vanhat 3D pelit niin vanhat 2D pelit minun mielestäni kestävät aikaa paljon paremmin. Käyttöliittymä pelissä on tuttu vanhoista seikkailupeleistä jossa ohjataan hiirellä klikkailemalla ja alavasemmalta löytyy napit mistä valitaan teot (esimerkiksi puhu tai käytä) ja alaoikealta löytyy mukaan kerätyt tavarat ja se onkin toimiva ratkaisu vielä nykyäänkin vaikka viekin ison osan ruututilasta. Musiikki pelissä on hyvää ja pelin tunnelmaan sopivaa midi-musiikkia. Myös ääninäyttelijät sopivat rooleihinsa täydellisesti.

Peli toimii nykyään uusissa koneissa ScummVM ohjelman avulla mutta Lucasarts on julkaissut myös uudet painokset muutamasta klassikkopelistään joihin tämä lukeutuu ja se toimii uusissa koneissa ilman lisäohjelmia. Pelin saattaa löytää vielä kaupoistakin joko Sam&Max hit the road pelin kanssa tai ilman sitä. Joka tapauksessa mikäli törmäät tähän peliin niin suosittelen lämpimästi ostamaan sen koska se lukeutuu ehdottomasti seikkailupelien top kymppiin.

Hyvää:
Käsikirjoitus
Hullu huumori
Hauskat ja omaperäiset pulmat
Musiikki

Huonoa:
jaa-a ehkä huumori ei kaikkiin uppoa? mene ja tiedä

Pisteet 10/10

Uuden Leisure Suit Larry pelin traileri

Linkki
Ihan hauska traileri muuten paitsi että hahnmot ovat rumia ja jos se on samanlainen kuin edellinen Magna cum laude niin se on kuraa.. pelatkaa vanhempia Larryja 1-7