The Dig arvostelu

The Dig on LucasArtsin vuonna 1995 julkaisema peli ja siitä on myös julkaistu novelli jonka on kirjoittanut Alan Dean Foster (novellista on myös julkaistu äänikirja). Lisäksi The Dig perustuu Steven Spielbergin alkuperäisideaan. Spielbergin piti siis alunperin tehdä The Digistä jakso Amazing stories sarjaan ja lopulta elokuva mutta lopulta hanke hylättiin, syyksi ilmoitettiin että hanke olisi tullut liian kalliiksi. Pelin julkaisun jälkeen Spielberg sanoi ettei The Dig elokuva ole pois suljettu vaihtoehto, mutta ainakaan tähän mennessä mitään toimenpidettä elokuvan eteen ei ole tehty. Peli julkaistiin ainoastaan CD-ROMille ja versiot tehtiin sekä PC:lle ja Macintoshille.

Pelin juonena on että maahan on törmäämässä jättimäinen asteroidi joka törmätessään aiheuttaisi valtavaa tuhoa. Viiden hengen ryhmä päätetään lähettää avaruusaluksella asteroidille asentamaan kaksi ydinpommia jotka räjäyttäisivät asteroidin. Tiimi sisältää johtajaksi määrätyn entisen astronautin ja selviytymis expertin Boston Low:n, Arkeologin tohtori Ludger Brinkin, kuuluisan reportterin ja kieliexpertin Maggie Robbinsin, avaruussukkula pilotti Ken Bordenin sekä Nasa teknikko ja poliitikko Cora Milesin. Räjäytettyään asteroidin paljastuu että asteroidi onkin jonkin sortin avaruusalus joka lähettää Boston Low:n, Ludger Brinkin ja Maggie Robbinsin jonnekin kaukaiselle planeetalle. Saavuttuaan planeetalle he huomaavat että planeetalla pystyy hengittämään ja älykästä asutustakin on ollut planeetalla, mutta planeetta vaikuttaa autiolta, missä he ovat nyt? Yhteyttä ei saada enää alukseen joten tiimi päättää tutkia planeettaa sekä selvittää onko mahdollista päästä planeetalta pois. Myöhemmin tulee monenlaisia mielenkiintoisia juonenkäänteitä mutta en paljasta niitä nyt tässä jotten pilaa kenenkään pelikokemusta. Täytyy vain sanoa että juoni on todella hyvä, tästä olisi tullut kyllä hyvä elokuvakin. Varsinkin jos pidät scifi tarinoista niin tämä varmasti uppoaa sinuun. Pelissä on myös kaksi loppua mitkä riippuvat siitä miten pelin lopussa toimit.

Peliä pelataan yksinkertaisella hiirikäyttöliittymällä eli hiiren vasentanäppäintä klikkailemalla, hiiren oikealla napilla tulee taas esiin tavaravalikko. Yksinkertaisuus jääkin sitten siihen sillä pelin puzzlet ovat kunnon aivopähkinöitä. On haastavaa mutta mielenkiintoista yrittää saada selville kuinka avaruusolioiden tekniikka toimii. Kaikki eivät välttämättä jaksa ratkoa näitä jatkuvia aivopähkinöitä mutta itse tykkäsin, eikä epäloogisuuksiakaan ole kuin muutama. Puzzleja pelkäävän kannattaa kuitenkin suhtautua peliin pienellä varauksella sillä tässä pelissä saa välillä oikeasti miettiäkin. Pelin tempokin on rauhallinen ja Lucasartsin seikkailupelien tavoista poiketen peli on vakava ja mukana on vain vähän pientä hienovaraista huumoria. Tämä ei kuitenkaan ole todellakaan huono asia, eikä tällaiseen peliin olisi kyllä huumori sopinutkaan. Pelin ääninäyttely on hyvää muttei parasta ja erityisesti Brinkin ääninäyttelijä kuulostaa välillä ylinäyttelevältä. Päähahmon eli hahmon kellä pelataan äänenä toimii itse Robert Patrick (eli mm. Terminator 2 elokuvan pahis T-1000 ja viimeisimmissä X-Files jaksoissa mies nähtiin myös) ja hän vetää homman perinteisellä rauhallisella äänenpainollansa mikä sopii kyllä hänen hahmollensa. Myös muut ääniefektit ovat tunnelmallisia, taustalla kuuluu mm. monenlaisten olentojen äännähdyksiä kuin amazonista suoraan. Musiikki on hienon huomaamatonta ja tuo tunnelmaa hienosti välillä voimistuen kun pelissä tapahtuu jotain. Pelistä julkaistiin myös Soundtrack CD.
Grafiikka pelissä on todella kaunista 2D piirrosgrafiikkaa. Planeetta ja sen laitteet näyttävät kauniilta, tunnelmallisilta ja todellakin toiselta planeetalta kotoisin olevalta, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Välianimaatiot ovat kuin jostain piirroselokuvasta, joskin ehkä hieman suttuisia mutta onhan kyseessä jo 13 vuotta vanha peli.

Täytyy sanoa että mielestäni tämä on yksi Lucasartsin ehdottomia klassikoita ja sen ainakin vielä muutama vuosi sai ostettua Lucasarts classics uudelleen julkaistuna versiona mikä toimii uusissa Windows Xp tietokoneissakin (Vistasta ei tietoa). Itse ostin sen Lucasartsin paketissa missä tuli myös Sam&Max hit the road, Grimm Fandango ja Full Throttle. Jos pidät vakavammista seikkailupeleistä, puzzlejen ratkonnasta tai Scifi teemoista niin tämä peli on sinulle sopiva. Pieni varoituksen sana kuitenkin niille joita ne ei kiinnosta.

Hyvää
Vieraan planeetan tutkiminen on mielenkiintoista
Juoni
Musiikki
Tunnelma
Puzzlet haastavia...

Huonoa
..mutta välillä ehkä liiankin
Brinkin ääninäyttelijä

Pisteet 9+/10

Matin lyhyt kommentti pelistä:
Joskus olen hieman pelannut tätä peliä. Juoni oli todella mielenkiintoinen ja siellä muukalaisten paikassa oli kaikenlaista hämärää. Ne puzzlet olivat kyllä todella hankalia. Johonkin mulla se peli sitten jämähti. Joku älytön puzzle siinä oli josta ei päässyt mitenkään eteenpäin. En kyllä enää muista millainen. Joskus pitäisi kai kokeilla uudestaan pelata tätä kun scifi teema on automaattisesti mielenkiintoista. Arvosanaa en voi antaa koska siitä on niin kauan kun olen tätä pelannut enkä päässyt läpitekään.

Full Throttle arvostelu

Jotta pääsisitte hieman pelin tunnelmaan niin laitetaan tähän alkuun pelin aloitusvideo


Noniin nyt kun ollaan päästy tunnelmaan niin kuten varmaan tuosta alkuvideostakin kävi selväksi niin pelin musiikki on rokkia ja sieltä parhaimmasta päästä. Musiikki on otettu Suomessa tuntemattomamman bändin The Gone Jackalsin Bone to pick albumilta ja se kyllä sopii loistavasti tähän peliin, voisihan bändin musiikkia kuvailla moottoripyörärokiksi. Joskus aikoinaan kun tämän pelin pelasin niin ihastuin musiikkiin niin paljon että hankin heidän 3 levyään (niitä vain on aika vaikea saada kun ei suomessa myydä). Lisäksi pelin Soundtrack levystä tuli kaikkien aikojen myydyin Lucasarts postimyyntituote.

Mutta itse peliin. Full Throttle on vuonna 1995 Lucasartsin julkaisema seikkailupeli tai hevimetalli seikkailupeli (Heavy metal adventure) kuten he itse sanovat. Peli on Lucasartsin gurun Tim Schaferin käsialaa joka on tehnyt myös mm. Grimm Fandango ja Day of the tentacle pelit. Tämä peli on kuitenkin vakava henkisempi kuin aikaisemmat pelit vaikka tästäkin huumoria löytyy. Peli sijoittuu jonkin tapaiseen lähitulevaisuuteen minkä huomaa pienistä jutuista kuten autoista jotka leijuvat. Tapahtumapaikkoina on lähinnä amerikan aavikon tyyliset paikat ja pikkukylät.

Pelissä pelataan moottoripyöräjengi Pole Catsin johtajalla kaapinkokoisella Ben Throttlella. Jos katsoit alkuvideon minkä laitoin tänne niin Ben ajaa valkoisen limusiinin yli mikä kuuluu Corley Motorsin johtajalle. Pysähdyttyään läheiseen kuppilaan jenginsä kanssa saapuu Corley motorsin johtaja juttelemaan mukavia Benin kanssa. Mukana tulee myös hämärän oloinen Corleyn pikkupomo Adrian Ripburgen josta Corley ei juurikaan pidä. Ripburger huijaa Benin baarin sivustalle ja kolkkaa hänet, jonka jälkeen hän huijaa Benin jengiä sanomalla että Ben suostui sopimukseen ja lähti edellä. Jengi sekä Corley ja Ripburger lähtevät "Benin" perään. Sillä aikaa oikea Ben herää roskiksesta ja saa selville baarin pitäjältä (pienen suostuttelun jälkeen) että Ripburger aikoo tehdä ansan Benin jengille sekä suunnittelee ottavansa vallan Corley Motorsissa.

Peliä pelataan hiirellä klikkailemalla ja eri toiminnot toteutetaan siten että painetaan vasen hiiren nappi pohjaan jolloin esiin tulee valikko mistä valitaan joko silmät (katso), suu (puhu tms.), käsi (ota tms.), jalka (potkaise tms.). Tavaravalikko tulee taas esiin painamalla hiiren oikeaa nappia. Keskustelut käydään seikkailupeleistä tuttuun tyyliin valitsemalla ruudun alalaitaan tulevista keskusteluvaihtoehdoista sopivin. Grafiikka on pelissä hienoa 2D piirros grafiikkaa joka on vanhentunut suhteellisen arvokkaasti. Ainoastaan moottoripyöräajelu kohtaukset saattavat hieman näyttää nykyään jo vanhahtavilta mutta ei mitään vakavaa. Musiikista jo mainitsinkin ja se on siis hyvää, muista ääniefekteistä sen verran että ne on ihan hyviä, en oikein kiinnittänyt niihin huomiota joten ei ne silloin huonojakaan ole. Ääninäyttely on myös hyvää, Benillä on möreä asiaan kuuluva ääni ja pelin pahiksen äänenä on itse Luke Skywalker eli Mark Hamill, jota ei kylläkään tunnista äänestä koska hän on sen niin erilaiseksi muuttanut.

Mutta sitten pelin puzzleihin. Ne ovat suurimmaksi osaksi loogisia vaikkakin pari hieman erikoisempaa ratkaisua mahtuu mukaan joita en ainakaan itse kovin helpolla meinannut ymmärtää. Lisäksi pelissä on hieman moottoripyörän kyydissä käytävää taistelua mikä tuntuu aika turhalta ja hieman ärsyttää jos ei heti hoksaa kuinka jotkin hahmot voitetaan, ei tätä kuitenkaan onneksi niin paljoa ole että se kauheasti haittaisi. Peliä ei kuitenkaan liian vaikeaksi voi kutsua ja vaikeuskin on vain hyväksi siinä mielessä että peli on TODELLA lyhyt. Jos puzzlet muistaa ulkoa ja taistelukohtaukset päihittää nopeaa niin pelin voisi varmaan läpäistä suunnilleen 15 minuutissa. Itsellä meni kun tämän tänään pitkästä aikaa läpäisin 30-60minuuttia. Muutama puzzle oli siis jo unohtunut ja taisteluissa meni tovi. Pelissä voi myös Lucasartsin seikkailupelien normaaliin tapaan poiketen kuolla muutamassa kohtaa, mutta onneksi mikäli kuolee peli jatkuu heti tämän kohtauksen alkutilanteesta eli jos on jäänyt tallentamatta vaikkapa koko pelin aikana niin ei joudu pelin alkuun.

Kaikenkaikkiaan Full Throttle on lyhyydestään ja ehkä helppoudestaankin huolimatta klassikko. Toista samantyyppistä peliä ei ihan heti mieleen tule. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan mikäli olet seikkailupelien ystävä. Pelin saattaakin hyvällä tuurilla jostain kaupastakin löytää sillä Lucasarts julkaisi muutama vuosi sitten muutaman muun pelin lisäksi nämä pelit uudelleen Lucasarts classics nimikkeen alla ja nämä oli tuunattu toimimaan uusissa koneissakin (siis ainakin windows XP koneissa, vistasta ei ole minulla varmuutta). Lucasarts yritti tehdä kaksi kertaa jatko-osaa Full Throttlelle nimillä "Full Throttle II: Payback" ja "Full Throttle: Hell on Wheels" jälkimmäinen pääsi sen verran pitkälle että video trailerikin julkaistiin mutta vähän sen jälkeen sekin lopetettiin. Jälkimmäisen trailerin kerkesin itsekin nähdä ja näytti siltä että jatko-osasta suunniteltiin enemmänkin toimintapeliä kuin seikkailupeliä, joten en tiedä olisinko edes siitä pitänyt vaikka se olisikin julkaistu.

Hyvää
Musiikki
Asenne
Erilaisuus

Huonoa
Lyhyys
Helppous
Turhat toiminta kohtaukset

Pisteet 8/10

Day of the tentacle (Maniac Mansion 2) arvostelu

Arvostelen tällä kertaa Day of the tentacle eli Maniac Mansion 2 pelin. En arvostele ykköstä ennenkuin olen sen kokonaan läpi pelannut, tunnustan siis että olen kyllä monesti pelannut alkuperäistä Maniac Mansion peliä mutta kertaakaan en ole vielä valitettavasti läpi asti sitä päässyt, ehkä sekin aika koittaa jossain vaiheessa. Day of the tentacle on siis jatko-osa mutta ei mitenkään vaadi alkuperäisen pelaamista ja itseasiassa alkuperäinenkin kyllä löytyy tämän pelin sisältä (Erään pelihahmon tietokoneesta), itseasiassa ensimmäisen kerran alkuperäistä Maniac Mansionia tuli pelattua tämän pelin kautta. Alkuperäisen ja jatko-osankin ystäville suosittelen myös Maniac Mansion Deluxe peliä mikä on fanien tekemä remake (uusi versio) vanhasta Maniac Mansionista, parannelluin grafiikoin, musiikin ja lisämateriaalin muodossa, se on freeware eli sen saa netistä imuroida ilmaiseksi.

Mutta nyt itse arvosteluun. Day of the tentacle on vuonna 1993 julkaistu Tim Schaferin tekemä Lucasartsin seikkailupeli. Peli julkaistiin yhtä aikaa disketille ja CD-romille. Cd-Rom versio oli yksi ensimmäisiä jotka tarjosivat puheäänet koko peliin. Pelin hahmoja ovat: Alkuperäisessäkin pelissä pelattavana hahmona ollut (ja ainoa ykkösen 7 pelattavasta hahmosta joka on jatko-osassa) silmälasipäinen nörtin näköinen Bernard Bernouli, kaksi muuta pelattavaa hahmoa on hevimiehen karikatyyri tumma ja pitkähiuksinen, pääkallo paitainen, lihavahko Hoagie ja tärähtäneen näköinen laiha ja pitkä tyttö Laverne jolla on vaaleat sekaiset hiukset ja yksi silmä isompi kuin toinen. Ei pelattavia hahmoja on mm. Tohtori Fred Edison, Vihreä ja Violetti lonkero, Red Edison, George Washington, Benjamin Franklin jne.

Pelin juoni menee näin: Alkuperäisen pelin tapahtumista on 5 vuotta. Bernard saa kirjeen jossa kerrotaan että tohtori Fredin kehittämistä vihreästä ja violetista lonkeron tyyppisistä hahmoista violetti on saanut kädet juomalla tohtori Fredin laitoksen tuottamaa jätevettä ja suunnittelee nyt maailmanvalloitusta. Bernard ja hänen kaverinsa Hoagie ja Laverne päättävät lähteä takaisin Kartanolle estämään aikeet. Kartanossa Tohtori Fredin kanssa he päättävät lähteä hänen keksimällään aikakoneella menneisyyteen jossa he voivat sulkea jätevettä tuottavan laitteen ja täten estää tulevaisuuden tapahtumat. Valitettavasti Fredin aikakoneessa käyttämä timantti on epäaito ja hajoaa johtaen siihen että Bernard jää nykyaikaan, Hoagie 200 vuoden päähän menneisyyteen ja Laverne 200 vuoden päähän tulevaisuuteen. He pystyvät kuitenkin kommunikoimaan aikakoneissa olevien reikien avulla toistensa kanssa, sekä lähettämään sen kautta toisillensa tavaroita. Pelaaja voi nyt siis valita kenet tahansa kolmesta hahmosta ja tehtävinä on että Bernard hankkii uuden kunnollisen timantin, Hoagie hankkii sähkön koneeseensa, kuten myös Laverne (joka pitää kuitenkin ensin saada pois puusta johon hän jumittui ennenkuin pystyy pelaamaan). Sen jälkeen heidän kaikkien on estettävä violetin lonkeron suunnitelmat.

Pelasin tätä peliä ensimmäisen kerran joskus 4-6 luokalla ja juonen kekseliäisyys, pelaaminen 3 eri hahmolla samassa paikassa eri aikakausina sekä loistava huumori räjäyttivät tajuntani, eikä aika ole yhtään vähentänyt pelin viehätystä, pelasin sen tässä hetki sitten uudestaan läpi ja täytyy sanoa että ei tule mieleen toista samanlaista peliä ja itseasiassa huumori toimii nykyään jopa paremmin. Peli oli ehkä hieman lyhyt nykyään kun lähes kaikki ongelmat muistaa ulkoa mutta uudelle pelaajalle peli tarjoaa varmasti ihan mukavan määrän peliaikaa, johtuen osaksi siitä että peli ei ole ihan helpoimmasta päästkään, suurimmaksi osaksi puzzlet ovat loogisia mutta vaativat hieman luovaa ajattelua.(varoitus! spoilereita) Esimerkkinä voisi olla vaikkapa sellainen että hamsteri pitää lähettää nykyajasta tulevaisuuteen mutta aikakoneen "reikää" ei voi käyttää elävien olioiden lähetykseen joten ratkaisuna on laittaa hamsteri pakkaseen ja tulevaisuudessa sen löytää samasta pakkasesta jääpalan sisältä. Toinen esimerkki on että Laverne tarvitsee tulevaisuudessa lonkero valeasun joten ratkaisuna on että lähetetään tulevaisuudesta lonkeron kaavat menneisyyteen Hoagielle joka antaa ne sitten Amerikan lippua suunnittelevalle naiselle joka tekee siitä Amerikan lipun jonka sitten löytää tulevaisuudessa talon katolta lipputelineestä (spoilerit loppuu!). Paljon pelin pulmista liittyy jotenkin tulevaisuuden muuttamiseen mikä on mielenkiintoista ja todellakin omaperäistä.

Pelin grafiikka on 2-ulotteista eli 2D ja tuo mieleen piirretyt. Omasta mielestäni ainakin pelin grafiinen ulkoasu on hienoa ja toimivaa myös nykyaikana. Toisin kuin vanhat 3D pelit niin vanhat 2D pelit minun mielestäni kestävät aikaa paljon paremmin. Käyttöliittymä pelissä on tuttu vanhoista seikkailupeleistä jossa ohjataan hiirellä klikkailemalla ja alavasemmalta löytyy napit mistä valitaan teot (esimerkiksi puhu tai käytä) ja alaoikealta löytyy mukaan kerätyt tavarat ja se onkin toimiva ratkaisu vielä nykyäänkin vaikka viekin ison osan ruututilasta. Musiikki pelissä on hyvää ja pelin tunnelmaan sopivaa midi-musiikkia. Myös ääninäyttelijät sopivat rooleihinsa täydellisesti.

Peli toimii nykyään uusissa koneissa ScummVM ohjelman avulla mutta Lucasarts on julkaissut myös uudet painokset muutamasta klassikkopelistään joihin tämä lukeutuu ja se toimii uusissa koneissa ilman lisäohjelmia. Pelin saattaa löytää vielä kaupoistakin joko Sam&Max hit the road pelin kanssa tai ilman sitä. Joka tapauksessa mikäli törmäät tähän peliin niin suosittelen lämpimästi ostamaan sen koska se lukeutuu ehdottomasti seikkailupelien top kymppiin.

Hyvää:
Käsikirjoitus
Hullu huumori
Hauskat ja omaperäiset pulmat
Musiikki

Huonoa:
jaa-a ehkä huumori ei kaikkiin uppoa? mene ja tiedä

Pisteet 10/10

The Secret of Monkey Island arvostelu

Eipä varmaan arvannut Ron Gilbert kun vuonna 1990 Lucasartsilla (sillon vielä Lucasfilm) toimiessaan teki Disneylandin Pirates of the caribbean vuoristorataan pohjautuvan humoristisen merirosvo seikkailupelin että siitä syntyisi vielä kulttiklassikko jota pelaajat pelaavat ja fanittavat vielä 18 vuotta myöhemmin. Myöhemmin hän se poiki vielä 3 jatko-osaa joista kakkosessa itse pelin isä Gilbert oli mukana. Nyt arvosteltava The secret of monkey island on pelisarjan ensimmäinen ja jota yleensä pidetään parhaana osana tai sitten toiseksi parhaana kakkosen jälkeen. Pelin päähahmona on hieman tumpelo, vaaleahiuksinen merirosvoksi haluava nuori mies jolla on vaikeasti lausuttava nimi Guybrush Threepwood, muita päähahmoja on kummitusmerirosvo Lechuck sekä Guybrushin ja Lechuckin suuri rakkaus Mélèè saaren kuvernööri Elaine Marley.

Peli alkaa siitä kun Guybrush saapuu Mélèè saarelle ja Scummbariin (nimi on vitsi pelin grafiikkamoottorista nimeltä Scumm eli Script Creation Utility for Maniac Mansion), siellä hän tapaa kolme merirosvo johtajaa jotka hyväksyvät hänen hakunsa merirosvoksi kun merirosvoja on vähän johtuen kummitusmerirosvo Lechuckista joka on rakastunut kuvernööri Elaine Marleyhin ja on tullut tekemään häneen vaikutuksen. Merirosvo johtajat lähettävät Guybrushin tekemään kolme tehtävää jotta hänestä voi tulla merirosvo, tehtänä on tulla mestariksi pilkkamiekkailussa, aarteen etsinnässä ja varastamisessa. Matkan varrella Guybrush rakastuu myös Kuvernööri Elaine Marleyhin jonka Lechuck kuitenkin kidnappaa ja vie Monkey Islandille. Guybrushin on siis hankittava miehistö sekä laiva ja lähdettävä perään. Peli sisältää myös kaksi loppua.



Itse peliä pelataan hiirellä klikkailemalla, ruudun alavasemmalla on vaihtoehdot nosta, kävele, katso, puhu, käytä, vedä jne. joista valitaan joku ja painetaan sitten pelissä jonnekin, esim. painetaan puhu ja sitten hahmoa kelle haluaa puhua. Ruudun alaoikealla taas on tavara valikko minne kaikki keräämät tavarat tulee (levyke versiossa tavarat näkyy tekstinä ja cd versiossa kuvina) ja niitä voi siitä käyttää esim. painamalla ensin käytä, sitten painetaan tavaraa ja sitten jonnekin ruudulla, silloin Guybrush käyttää valittua tavaraa johonkin ruudulla olevaan esineeseen tai hahmoon.

Pelin grafiikka on nykyään jo vanhanaikaista (16 tai 256 väri versiot) mutta toimivaa. Peli toimii ms-dossissa ja nykyään sen saa helposti toimimaan ScummVM ohjelmalla uusillakin koneilla windowsissa. Monkey Islandia pidetään jonkin sortin seikkailupeliklassikkona ja ei suotta. Mielenkiintoisen juonen, mahtavan musiikin, hyvien hahmojen, hyvien puzzlien ja hauskan huumorin takia peli on ehdotonta kärkikastia. Muutamia mainitakseni pelissä on mm. kuuluisa puzzle jossa Guybrush heitetään mereen paino jalassa. Lähettyvillä näyttäisi olevan paljon miekkoja ja kirveitä joita voisi käyttää köyden katkaisuun mutta mihinkään ei meinaa täysin ylttää, ratkaisuna on tietysti laittaa paino taskuun koska kaikkihan tietävät että seikkailupeleissä tavarat eivät paina mitään taskussa ja seikkailupelihahmot toimivat oikeina tavarakuormina. Pelissä on valtavasti legendaarisia vitsejä mut esimerkkinä voisi olla vaikkapa kun äskeisessä kohtauksessa jää veden alle yli 10 minuutiksi Guybrush hukkuu (Guybrushan aina mainitsee että hän pystyy olla veden alla hengittämättä 10 minuuttia), lisäksi Guybrushin nimestä väännetään monta vitsiä ja yksi pelin hauskimpia keksintöjä on pilkka miekkailu (insult swordfighting) jossa kilpaillaan keksimällä mahdollisimman hyvä pilkka tai pilkkaan vastaus esimerkiksi: Pilkka:Have you stopped wearing diapers yet? vastaus: Why, did you want to borrow one?. Pelin musiikki on myös todella onnistunutta, vaikka kappaleet tässä ykkösessä ovatkin midejä niin ei se tee niistä yhtään huonompia, peli sisältää monta ikimuistettavaa kappaletta kuten esimerkiksi pelin teema musiikki joka vetää vertaistaan jopa tänä päivänä.

Ainoana huonona juttuna voisin sanoa että tähän päivään mennessä pelin luoja Ron Gilbert ei ole vieläkään paljastanut mikä apina saaren suuri salaisuus oikeasti on vaikka peli on poikinut 3 jatko-osaa? Pelaajat kautta maapallon ovat kysyneet sitä mutta vielä se ei ole paljastunut. Syy tähän on tietysti se että Gilbert lähti Lucasartsilta MI2:sen jälkeen ja ei ole ollut mukana tekemässä 3:sta ja 4:sta koska Lucasarts omistaa pelin oikeudet. Lucasarts palkatkaa Ron takaisin seuraavaan Monkey Island peliin jotta hän voi kertoa salaisuutensa :)

Yhteenveto:
Hyvää:
Musiikki
Juoni
Huumori
Puzzlet
Hahmot
Kaikki

Huonoa:
Kerro jo se salaisuus Ron Gilbert! :)

10/10 pistettä

(jatko-osat arvostellaan tulevaisuudessa)